Sunnuntaina (joo kyllä, siis viime viikon sunnuntaina, pitikö bloggaamisen olla jotenkin reaaliaikaista?) nostettiin juurekset maasta.
Ja sen voin sanoa, että tässä viljelytouhussa kyllä selvästi kehittyy. Viime kesänä meillä oli pikkurillin kokoisia porkkanoita, kun ei tajuttu harventaa ja tänä kesänä oli parhaimmillaan kolmekin porkkanaa liittoutunut yhteen ja loput muuten vaan tarpeeksi isoja.
Punajuuria tuli saavillinen ja naapurin pojan johdolla niitä keiteltiin ja säilöttiin. Tai no, rehellisyyden nimissä mä nukahdin seinän viereen koira sylissä. Mutta olin kuitenkin tavallaan läsnä.
Mustajuuri oli ainoa joka vähän tuotti pettymyksen. Saldo oli kaksi ihan turkasen syvälle kasvanutta ja lopulta vielä agressiivisen kaivamisen johdosta katkennutta mustajuurta, joista sitten tein "mustajuurikeiton". Eli keiton jossa oli kaksi mustajuurta ja täytteenä sitten vähän perunaa, purjoa, porkkanaa, sipulia ja suunnilleen kaikkia muita juureksia, vihanneksia ja kasviksia ihan vaan siksi, että siitä saisi enemmän kuin 2dl keittoa aikaan. Nyt siis ymmärrän, miksi mustajuuri on aika harvinainen juures. Voi olla, että niitä joku viljelee, mutta taatusti kukaan ei jaksa kaivaa ylös.
Tietenkin siis sen takia tää postaus tulee vasta nyt, että ympyrä sulkeutui kunnolla vasta eilen kun naapurista tuotiin eka purkki säilöttyjä punajuuria maistille. Ja ne toimii! Ne maistuu ihan oikeilta!