Joskus on hetkiä, kun neulominen ei voisi vähempää kiinnostaa. Yleensä silloin, kun on joutunut purkamaan paljon, eikä loppu näytä häämöttävän millään. Sitten on näitä hetkiä, kun ei millään malttaisi olla neulomatta. Aamulla ennen töihin lähtöä muutama rivi ja illalla, kun silmät on jo lurpsahtamaisillaan kiinni, vielä pari silmukkaa.
Joskus ihmettelin, miten jotkut neulovat vain villasukkia. Vaikka maailma olisi pullollaan mitä hienompia neulomuksia niin ei. Sinisiä, punaisia, raidallisia, loputtomasti sukkia. No en ihmettele enää. Siitä ei ole kuin muutama viikko, kun ensimmäiset sukkani valmistuivat, ja nyt täällä on puikoilla jo viides pari.
Toisin kuin vaikkapa kaulahuivia neuloessa, villasukkien kanssa pysyy mielenkiinto yllä kokoajan, kun työvaiheet vaihtuvat nopeasti. Silti ei tarvitse juurikaan tuijottaa ohjetta, kun on muutaman sukan verran harjoiteltu. Ja valmista tulee nopeasti. Varsinkin, kun neuloo tällaisen pienijalkaisen ihmisen sukkia.
En olisi ikinä arvannut, kuinka helppoa villasukkien neulominen on. Ihan turhaan vitkuttelin aloittamista näin kauan.
Nämä siksak-kuvioiset sukat syntyivät lankakoriin unohtuneesta Novitan Isoveli-langasta vitosen puikoilla. Kuosi on sama kuin viime talvena neulomassani läppäripussukassa. Tein varresta tarkoituksella löysän (50 silmukkaa) ja vähensin silmukoita ennen kuin aloin neuloa kantapäätä.
Sukista tuli ihanan muhkeat ja paksut. Juuri sopivat kylmiin aamuihin viluisille varpaille.
