Ihanaapihanaa joulun odotusta kaikille muikeasti.
Kone kaatui kolme kertaa tilatessani (viimeisenä päivänä) joululahjoiksi valokuvistamme teetettyjä seinäkalentereita, joiden kokoaminen on muutenkin suoraan saatanasta:
- yritän laittaa kalenterikuviin lahjansaajan puolen sukulaisia. Viidennen kalenterin kohdalla pääni on niin solmussa, että kuva Hipin italialaisesta serkusta aamupalalla päätyy toisen puolen suvun mummolle, joka jouluaattona hämmästelee uutta (komeaa ja huomattavasti nuorempaa) miestäni sekä tapaani kertoa asiasta
- Yritän asetella joulukuulle talvisen kuvan, kesäkuukausille kesäisiä kuvia sillä seuraksella, että puoli kevättä kalenterissa on ylioppilasaiheisia kuvia serkuistani, joita päädyn järjestelemään paremmuusjärjestykseen, mikä on yleisestikin epäilyttävää ja ahdistavaa toimintaa
- yritän löytää sekaisista arkistoistani kuvia, joissa tyypit olisivat kivannäköisenä, mutta kuvissa aina joku nälkäinen haukkaa juuri kakkua (yleensä minä), nukkuu iltapalalla tai integroidusta tiskikoneesta puuttuu edelleen kylki.
...tai kaikki em. ongelmat samassa kuvassa.
- yritän kalenterisession ajan olla romahtamatta ja kiroilematta = mahdoton tehtävä.
-> Perhe pitää tilauksen ajaksi ajaa hankeen mukanaan puhelimeni, etten voi soitella valokuvausfirmaan sekopäisiä *****lupuheluita, joissa yhtäaikaa kiristän mahtipontisesti (mää kirjotan teistä mun blogiin, mulla on ainakii satakakskyttuhatta lukijaa ainaskii) ja ruikutan säälittävästi (anna lapselle, anna isovanhemmalle joulu! mulla on hei tosi vaikeeta perheenäitinä ja ihmisenä. Yritän saada kaikille joulumielen, ja mummo miettii siellä, koska tapaa italialaisen.YHYY!)
Oi tätä antamisen riemua ja iloa taas, joka täällä _vaaleanpunaisessa_ talossa vallitsee, saatana! Kalenterien lisäksi muita lahjoja ei tietenkään ole vielä hankittu lukuunottamatta ystävälleni ostamaani maljakkoa, jota Hippi luuli bongiksi.
Joulu on kerran vuodessa, jonka lisäksi ainoa lohdullinen asia on naapurin laittama viesti.
Siellä taas syödään pimeässä vanhentunutta kurkkua! Aivan oikein!
Raastavien kalenterihommien jälkeen vuorossa onkin ihana joulukorttien askartelutuokio, johon on hyvä heittäytyä samoilla raivoilla. Näpertely on tunnetusti terapeuttista puuhaa ja mukavaa yhdessätekemistä. Helvetin kotoilua.
Jos mietityttää, mikä joulukorteissani esiintyvä musta möykky mahtaa olla, niin se on sieluni!
Hyvää mielenterveyttä! Come on everybody let´s duusi muusi!