Niinhän siinä tänäkin vuonna näyttää käyvän, että kaikki valmistelut jäävät viime tinkaan. Miehen kertoessa huomisista lounastreffeistä kaverinsa kanssa oli pakko nyhjäistä joululahjat heidän lapsilleen marketista. Päädyin vähän tylsästi elokuvalippuihin, toivottavasti niistä on kuitenkin enemmän iloa kuin tavarasta, jota ainakin meidän perheessä on aivan liikaa. Paketteja piti siis saada aikaiseksi enkä nuukana viherpiipertäjänä tietenkään ostanut lahjapaperia, vaan aloin kotona ihmetellä, että mihinkäs nuo nyt käärisi. Kellarista löysin vanhaa tapettia, joka päätyi kääreeksi ja naruksi valitsin puutarhassa käyttämääni puuvillanarua, joka on sinne liian vaaleaa. Avotakasta bongasin aiemmin Ikean ihanat pakettikortit, jotka maksoivat 1,49e/42 kpl. Ei kovin paha hinta ja kaveri hellanostomatkallaan ystävällisesti toi minulle paketillisen. Juuttikangasta ja polkkatankoja sovittelin tuohon myös, mutta ne jäivät nyt myöhempiin paketteihin.
