Neulomishulluus jatkuu!
Ekat lapaset valmistui, ja olin koko illan yhtä polleeta marttaa tästä uudelleen heränneestä taidostani. Tyttö kehui juuri sellaisiksi kuin halusikin. Todella palkitsevaa. Mies miettii, mihin lienen kumauttanut kalloni, kun normaalisti nettihiirenä vapaat aikansa viettävä vaimo on viimeisen viikon aikana tavattu kaikki luppoajat kudin käteen kasvaneena. "Yks puikko vielä!"
Kun lapaset on hanskassa (heh) siirryn sukkien pariin. Siinä onkin sitten pähkinää enemmän purtavaksi, edelliset sukat kudoin yläasteella, ja ne onnistuivat niin hyvin opettajan tiiviissä valvonnassa, että rima on turkasen korkealla. Ovat käytössä muuten edelleen, nuo vanhat uskolliset varpaanlämmittimet. Sain vanhalta ala-asteen käsityönopettajaltani hänen sanojensa mukaan tosi hyvät ohjeet joiden mukaan alan pian kilkutella. Äitini vanhoihin ohjeisiin en kyllä tohdi luottaa, sillä ne sukat passasi vain räpyläjalkaisille, kaikki kunnia kuitenkin kovastä yrityksestä ja lämpimästä ajatuksesta äitimuorille. Sukkien harjoitusversiot ajattelin tehdä varmuuden vuoksi itselleni, hempeää vaaleanpunaista villalankaa on jo ostettuna.
Kumaus on tainnut olla aika kova, toivottavasti ei letaali... Kyselin nimittäin jo pikkujouluissa ystävältäni virkkuuohjeita.
PS. Kattokaa ny! Sieltä kurkkaa jo toiset lapaset puolivalmiina. Tällä kertaa miehelle, vanhaa kunnon seiskaveikkaa tummanharmaana.
PPS. Nuo bambupuikot ovat ihan mahtavat! Kevyet, hiljaiset ja lämpimät, ja pitävät langan tosi hyvin paikallaan.