Tyttö istuu kirjoituspöydän äärellä. Hän katsoo ulos auraamattomaan katuun painautuneita polkuja. Koiranulkoiluttajat ovat hyvästelleet lemmikkinsä, kuluttavat jo aikaa työpaikan sosiaalitilassa laskien minuutteja haalenevan kahvin ja toimistopalaverin välillä. Pankkivirkailija hymyilee palvelusvuosien rippeitä haalivalle miehelle. Mainospipo on nostettu hattaraksi päälaelle. Näiden almujen edessä etikettivirheet ovat sallittuja. Periaatteesta. Isännöitsijä kerää kerrostalon oven eteen heitettyjä tupakantumppeja. Maahan heitetty tulitikku on vajonnut syvemmälle betonin juureen. Oveen liimattu ohjeistus roskaamisen lopettamiseksi on luettu mutta tulkittu nipottamisena. Tuuletuskanavan kautta haju tavoittaa yövuorosta toipuvan sairaanhoitajan. Kolmen vuoden savuttomuus on kipeä arpi väsyneessä mielessä. Joskus vain tekisi mieli puhaltaa parannuksen sädekehä pyöristyneen kehon ympäriltä, herätä käheään ääneen. Jääkaapin ovessa on ketsuppitahra. Poika pelaa huoneessaan. Tätäkö tämä on. Hyvä äiti ei koskaan syöttäisi eineksiä lapselleen. Kaupan kassa ei tuomitse mutta katseen sävystä näkee, että asiakkaan valinnat ovat tuomittuja.
Tyttö istuu edelleen kirjoituspöytänsä äärellä. Kadulla kävelee koululaisia. Kaupungin tekninen laitos on käynyt paikalla. Pojat potkivat reunavalleista kadulle pyörähtäneitä kokkareita ylisuurilla jaloillaan. Tyttö toivoo, että joku näkisi, että hänkin olisi tuolla. Hän on yksin. Kauniina mutta yksin. Pelokkaana. Sydän suljettuna.
Korun materiaalit: puu, wc-posliini, kahvikupin korva, vetoketju