Joskus helpoimpienkin töiden tekeminen kestää ikuisuuden.
Tai ainakin vuoden.
Aloitin reilu vuosi sitten neulomaan itselleni helppoa ja nopeaa neuletta, ja nyt noin 14 kuukautta myöhemmin, sain sen vihdoin valmiiksi. 13 kuukautta ja 20 päivää työ lojui keskeneräisenä ensin neulekopassa, sitten muovipussissa varastossa ja lopulta jonkin jätesäkin pohjalla. Uuden vuoden kunniaksi otin itseäni niskasta kiinni ja viimeistelin lähinnä yhtä hihaa vailla olleen neuleen.
Ja mitä tästä opin? Ensi kerralla kun neulon jotakin ihan vain omasta päästäni, voisin merkitä myös muistiin mitä olen tehnyt . Tällaisesta lenkkilangasta silmukoiden laskeminen ja tutkiminen oli ihan tuskaa.
Lanka on Tekstiiliteollisuuden teetee Cacao. 89% alpakkaa, 11% polyamidia. Lämmin, kevyt ja pehmoinen! Ja kovin riittoisa. Tähän neuletakkiin ei tainnut mennä juuri yhtä vyyhteä enempää lankaa. Malli on siis omasta päästä, lähes suora, niukka ja yksinkertainen. Lähinnä sileää neuletta, helmassa ja hihansuissa muutama kerros helmineuletta, jonka tekeminen tällaiseen lenkkilankaan oli ihan turhaa. Eihän se mihinkään näy! Etureunoissa poikittain neulottu rullautuva reunus. Puikot 7 mm.
Kaiken järjen mukaan siis sellainen työ, joka valmistuu muutamassa illassa, mutta... Noh, joskus ei vaan huvita.
Mielelläni hakisin neuletakkipulaan helpotusta vaatekaupastakin, mutta miksi hyvälaatuisten, kestävien neuleiden löytäminen on ihan mahdotonta? Onneksi keskeneräisten töiden kassissa on kaksi muutakin kauan sitten aloitettua neuletakkia. Pidän itseäni tiukasti niskasta kiinni vielä muutaman viikon, ja taistelen ne takit valmiiksi asti.
Siinäpä minun uudenvuodenlupaukseni.