Ostin itselleni asunnon hieman vajaa kolme vuotta sitten. Kaupat tein oikeastaan aikalailla vahingossa, nimittäin menin ihan mielenkiinnosta katsomaan asuntoa joka oli budjettini yläpäässä ja jopa vähän sen yli. Jätin kuitenkin tarjouksen ihan vaan kokeilumielessä. Myös välittäjä epäili ettei myyjä vaivaudu laittamaan edes vastatarjousta. Kuinka ollakkaan, hyvä kun ehdin takaisin kotiin kun välittäjä jo soitti että asunto oli minun!
Se on 27m2 yksiö Helsingin Töölössä, joka mielestäni oli oikein hyvässä kunnossa, mitä nyt keittiö kapeine kaappeineen ja kahden levyn helloineen epäkäytännöllisen pieni (kuvitus on osittain netistä tallennettuja asunnon myyntikuvia kolmen vuoden takaa).
Ajan saatossa keittiön erottanut seinä oli onneksi purettu ja vanhan kerrostalon perinteinen vajaan kolmen metrin huonekorkeus teki pienestä asunnosta kuitenkin avaran kokonaisuuden. Vaikka vanhassa parkettilattiassa oli muutama värjäytymä, olin erittäin tyytyväinen muutoin siistiin ja pieneen kotiini. Vaan enpä arvannut mitä oli tulossa. Tee-se-itse mies, tuttavallisemmin Tim.
Kyseinen mies hivuttautui elämääni ja sen myötä myös asuntooni muutama vuosi sitten. Lopullisesti asetuttuaan Tim varovaisesti tiedusteli, josko saisi maalata hienoisesti kellertävän ulko-oven sisäpuolelta uudelleen valkoiseksi vanhasta remontista jääneellä jämämaalilla. No, miksikäs ei? Eipä aikaakaan kun pieni fiksaus lähti vähän käsistä.
Ulko-oven jälkeen seuraavaksi n. 40cm leveä eteistila sai tapettivuorauksen, ja lopulta remontti levisi koko asunnon kattavaan uudistukseen. Tällä hetkellä asunnossa ei ole vanhaa pintaa jäljellä kuin olohuoneen tapetti. Sen lisäksi että asunnossa on uusi laminaattilattia ja uudelleen maalatut seinät, on suurimmat muutokset kuitenkin kohdistuneet keittiöön ja ennen kaikkea keittiön päälle rakennettuun n. 8m2 suuruiseen nukkumaparveen. Alusta alkaen kaikki suunnitelmat oli Timin hyvän mielikuvituksen varassa, ja minä vastasin lähinnä ruuvinvääntimen, maalitelan ja imurin operoinnista. Näin jälkikäteen voi todeta, ettei yhteiselomme tässä asunnossa olisi onnistunut alkuunkaan ilman näitä uudistuksia. Nyt remontin jälkeen asunnon tilat vastaavat hyvinkin kaksiota, vaikka virallisia neliöitä ei ole sen enempää.
Tilan monikäyttöisyyttä ja "omaa rauhaa" kuvaa esimerkiksi se, että eräänä aamuna luulin Timin lähteneen töihin. Tarkemman tarkastelun tuloksena huomasin, että aikaisen töihinlähdön sijaan mies olikin nukahtanut uudelleen sohvalle kesken aamuvalmisteluiden. Siis kyllä, 27m2 yksiössä on mahdollista olla tietämättä toisistaan!
Parasta ja raskainta koko remontista teki se kun asuttiin asunnossa koko remontin ajan. Voin kertoa että kaiken sen romun, rakennustarvikkeen, pölyn (puupöly, puru, kipsipöly.. You name it!) ja huonekalujen keskellä todella koeteltiin hermoja.
Mitään varsinaista suunnitelmaa remontille tosissaan ei ollut, paitsi että haluttiin täysikokoinen jääkaappi-pakastin, normaalin kokoinen liesitaso ja uuni, ja sitten se parvi keittiön päälle.
Muutostyöhakemus hallitukselle menemään, ja sitten odoteltiin.. Hetki.. Kunnes kyllästyttiin odottamaan ja aloitettiin uuden laminaatin asennus salaa yön pimeydessä :D Tuli se lupakin sieltä lopulta ja remontista tuli ihan virallinen.
Huoneiston korkeus on 2,7m, joten parven rakentamisessa sai olla tarkka rakenteen mitoista. Rakenteen tulisi olla mahdollisimman ohut mutta kestävä, ja juuri optimaalisella korkeudella niin että alla mahtuu vaivatta olemaan ja päällä istumaan. Parven tulee kestää lattia- ja rakennusmateriaalien lisäksi myös sängyn ja vähintään kahden ihmisen paino kerrallaan.
30-luvulla rakennetun talon seinät ovat ns. kananpaskaa, eli erittäin huokoisaa materiaalia joka murenee helposti. Sen vuoksi Tim tuli siihen tulokseen, että parvelle tehdään seinäkiinnityksen lisäksi varmuudeksi myös jalat, jotka koteloitaisiin kipsilevyllä.
Parven rakenne tehtiin pääasiassa kertopuusta liimaamalla ja ruuvaamalla niitä palkeiksi. Kehä sekä jalat ovat 2*6 tuumaista lankkua.
Seuraavaksi vuorossa oli alapintojen levytys, nauhoitus, hionta ja maalaus. Parven alapintaan valittiin kaikista ohuinta kipsilevyä, ja jalkojen ympäri sekä seinille hieman paksumpaa kestävyyden vuoksi. Valaistuksen kaapelointeja varten palkkeihin porattiin reiät vaakasuunnassa. Miljoonan ruuvin takia muistaakseni ainakin yksi pitkä puuterä meni rikki. Siis vasta jälkikäteen tuli mieleen merkitä ruuvien paikat, nimittäin viimeisten puupalojen kohdalla tuli vasta mieleen että ruuvi mielellään osuu just samalle kohdalle aikaisempien kanssa..
Keittiötä suunnitellessa en voi muuta kun suositella Ikeaa. Sen lisäksi että heillä on kätevääkin kätevämpi suunnitteluohjelma, voi sloganinkin mukaisesti muuttaa mieltään ja vielä niin monta kertaa kun haluaa.
Aluksi käytiin ostamassa x määrä kaapin runkoja ja uunille kaappi. Vietiin ne kotiin ja kasattiin. Sitten kaappeja pyöriteltiin eri päin ja yritettiin hahmottaa miten päin keittiöstä tulisi paras ja toimivin. Alkuperäisistä kaapeista uunikaappi taisi olla ainoa joka jäi meille, ja loput käytiin vähintäänkin kertaalleen vaihtamassa toisenlaisiin. Mikä parasta, Ikeaan voi palauttaa jopa jo kasatun tuotteen ja tilalle saa täydestä summasta lahjakortin myymälään.
Lopulta saatiin soviteltua paikalleen kaikki kodinkoneet (jääkaappi-pakastin, uuni, liesi ja astianpesukone) ja edelleen laskutilaa jäi reilusti. Vielä Saksan autoreissulta tuliaisena tuotu Ikean allas paikalleen ja valmista tuli :)
Uuni, liesi ja astianpesukone on ostettu Ikealta. Aluksi hieman epäilytti koko koneet, mutta nyt näin parin vuoden käytön jälkeen ja jopa huoltoa testanneena en voisi olla tyytyväisempi. Kaikki koneet on muistaakseni Whirlpoolin valmistamia.
Tänä kesänä astianpesukone lakkasi yhtäkkiä lämmittämästä vettä ja tilasin takuuhuollon paikalle (Ikealla takuu 5 vuotta, valmistajalla muuten 2 vuotta!). Jouni Hynysen näköinen huoltomies saapui sovitusti paikalle ja kävi toteamassa ettei kone osaa lämmittää vettä kun sihti on niin täynnä ruuantähteitä. Hups! Onneksi se karvaturri oli eläinrakas ja ihastui meidän Kerttuun ja selvittiin tästä keikasta halvalla :D
Boschin jääkaappi-pakastimen tilasin E-kodinkoneelta Virosta. Kaapista piti maksaa pieni käsiraha ennen toimitusta verkkokaupassa, ja kun Itella sen kantoi ihan keittiöön asti, maksoin loppusumman korttipäätteellä omassa olohuoneessa. Kätevää, ja kolmasosan Suomen hintoja halvempaa!
Vanhan keittiön mittoineen laitoin Toriin myyntiin, ja useiden tiedusteluiden jälkeen löytyi ostaja koko keittiölle kerrallaan. Maalausfirma sattui tarvitsemaan juuri saman kokoista keittiötä remontoimaansa kohteeseen. Enpä olisi uskonut että menee näin hyvin kaupaksi, eli ehdottomasti kannatti kokeilla.
Kylpyhuoneen remontoinnista tuli alkuun melko surkuhupaisaa, kun haluttiin raikkaan turkoosin jälkeen kokeilla jotain muuta erikoista väriä. Saatiin huippuidea maalata seinät JA katto tumman harmaalla. Harmaa oli tosiaan sitten jo niin tumma että vessa näytti joltain goottiluolalta :D Seuraavaksi keksittiin piristää vessaa ihanalla limen vihreällä. Siis edelleen naureskellaan tälle päähänpistolle, nimittäin molemmat vaihtoehdot oli ihan kaameita! :D
Lopulta tultiin järkiimme ja päädyttiin turvalliseen valkoiseen ja katto päällystettiin lämpökäsitellyllä haapapanelilla. Ikeasta ostettiin uusi allaskaappi, allas ja peilin päälle valo. Laatat maalattiin laattamaalilla ja seinällä ollut komea mosaiikkitarra otettiin pois. Alta paljastui ihanat kukkalaatat, jotka onneksi saatiin peitettyä maalilla. Kattoon upotettiin vielä kolme spottivaloa.
Laattamaalauksesta luin vähän etukäteen, ja se ei ollut niin helppoa kun alunperin odotettiin. Jäljestä tulee helposti epätasaista ja sitä ei pysty korjaamaan jos maali ehtii yhtään kuivumaan. Maalia pitää olla telassa vielä juuri oikea määrä ettei jäljestä tule valuvaa tai nyppyistä. Saumat käytiin vielä läpi niille tarkoitetulla maalitussilla.
Hyvällä tuurillakin oli sormensa pelissä, nimittäin yhtenä päivänä Tim töistä kotiin tullessaan bongasi rappukäytävästä peililiukuovet. Ovissa oli kiinni tarralla asunnon numero, ja samoilla vauhdeilla Tim lähti soittamaan ovikelloa. Kuten aavistaa saattoi, liukuovet olivat lähdössä viimeiselle matkalleen. Ei muuta kun ovet sisään ja remontti voi jatkua uudenlaisella twistillä. Siitä tuli parempi parannus kun osattiin edes odottaa! Liukuovet helpottaa tilan käyttöä eteisessä todella paljon.
Pyydettiin jo puoli vuotta sitten välittäjiä tekemään arvioita asunnon arvosta, ja melkein jopa loukkaannuttiin kun yksi luonnehti sitä kunnoltaan hyvän ja tyydyttävän välimaastoon. Siis meidän tuskalla, hiellä ja vaivalla ITSE remontoimaa asuntoa?! Oltiin varmoja että kyseessä oli välittäjän ammattitaidottomuus ja keino taivutella meitä antamaan helposti myytävä kohde halvalla hänelle myyntiin :D Nyt kun on käyty illat "nopsaan viimeistelemässä" kahden vuoden takaista remppaa, todellakin ymmärretään mistä välittäjä puhui :D Parasta oli kun välittäjät tulivat asuntoa katsomaan julkisivuremontin aikaan, paniikkimaalattiin ja viimeisteltiin paikkoja vielä edellisenä iltana/yönä. Meidän oli pakko lähteä hotelliin yöksi kun maalin käry oli jotain ihan kamalaa, nimittäin julkkarirempan takia kaikki ikkunat ja ilmanottoaukot oli peitetty muoveilla. Seuraavana aamuna silmät kirvellen vielä vähän siivoiltiin, ja lopulta tuulettelun jälkeen aikamme asunnossa vietettyä oletettiin ettei siellä enää haise maalilta. Välittäjät kävivät arvioimassa (ja yksi jopa tuhrasi sormet märkään silikonisaumaan :D), ja painuttiin siitä suoraan mökille. Käryn todellinen luonne tuli ilmi vasta mökiltä palattua muutaman viikon kuluttua, nimittäin asunnossa oli edelleen aivan kamala maalin katku :D Ja mikä parasta, oltiin hämärässä maalattu kahdella eri valkoisella, joista toinen oli matta ja toinen puolikiiltävä. Sen lisäksi lattioilta puuttui listoja, ja monet kulmat ja nurkat oli vielä viimeistelemättä.
Tässä asunnossa on tullut vietettyä paljon ikimuistoisia hetkiä niin 12 hengen bileiden muodossa, kun rauhallisia koti-iltoja viettäessä. Elämän palaset on näiden kolmen vuoden aikana loksahdelleet paikalleen, ja nyt on tullut aika siirtyä eteenpäin ja haikein mielin luopua tästä hyvin palvelleesta rakkaasta Kodista isolla K:lla.
Ollaan optimistisesti jo viimeiset kaksi viikkoa menty remppailemaan sillä asenteella, että tänään tästä tulee valmista! Kuten olen aikaisemminkin jo maininnut, ei se vauvan kanssa mene aina niin kun on suunnitellut. Maalaaminen, hiominen jne ei onnistu kun tyttö on paikalla, ja muulloin taas meistä toinen on kokoajan varattuna viihdyttämään, ruokkimaan, nukuttamaan... Nyt kuitenkin viikonloppuna saatiin niin paljon aikaan, että tänään käytiin jo ottamassa myyntikuvia! Tämän viikon aikana laitan tulemaan vielä postausta kuvineen valmiista asunnosta ja ties vaikka päästäisiin pitämään ensimmäinen näyttökin!! :)
Väsymyksen tasosta tällä hetkellä kertoo hyvin se, että eilen illalla vauvaa nukuttaessa pimeässä vielä sormella kokeilin vaipan sisältä mahdollisia tarpeita. Ehkä minuutin kuluttua siitä istuinkin jo iloisesti iltapalalla ja nuolaisin samaisen sormen puhtaaksi. Nam :D Hyvää viikkoa kaikille!