Yksi suuri asia mitä elämässämme tapahtui viime vuoden puolella on *rumpujen pärinää*.. Löysimme vihdoin oman kodin. Tämä maailman ihanin rivitalokolmio löytyi sattumalta, oikealta alueelta ja vielä oikeaan hintaan. Muistan laittaneeni poikaystävälleni viestiä ja linkkiä asunnosta johon hän vastasi positiiviseen sävyyn jotain "tossa olis autokatoskin ja kaikkea" tai muuta vastaavaa. Tuolloin meillä ei ollut vielä suuurempia odotuksia asunnosta niin monen pettymyksen jälkeen.
Vihdoin pääsimme asuntonäyttöön, eikä montakaan minuuttia kulunut kun huomasimme olevamme aivan innoissaan. Lukuisten uusintanäyttöjen jälkeen teimme tarjouksen joka meni kerralla läpi. Asunnon vapautumisessa kestäisi kuitenkin muutama kuukausi ja päiviä on laskettu aamukamman avulla. Lauantaina se päivä kuitenkin koittaa. Kuukaudet ovat kuluneet keittiötä suunnitellessa, lattiaa valitessa, maaleja sekä tapetteja pähkäillessä. Ai miten se yhteistyö ja kahden maun yhteen sommittaminen sitten on sujunut..se onkin aivan oman postauksen arvoinen asia.
Asunto ei ole kun 10 vuotta vanha joten oikein hyvässä kunnossa mutta haluamme tehdä siitä pienillä muutoksilla oman näköisemme. Tokikaan kumpikaan meistä ei ole syntynyt remonttireiskaksi, mutta onneksi molemmilla on maailman kätevimmät ISÄT jotka lupasivat auttaa (lue. tehdä) remontin kanssa. Remontti alkaa viikonloppuna joten jännityksellä jäädään odottamaan mitä tuleman pitää.
Voipi olla että täälläkin remontin etenemistä, vastoinkäymisiä, onnistumisia ja kaikkea siihen liittyvää tulen jakamaan. Ei kuitenkaan pelkoa, blogin nimi ei tule vaihtumaan "Pientä pintaremonttia", "tupa kuntoon" tai mitä näitä nyt onkaan yli iloisilla juontajilla höystettyjä remontti sarjoja.
T, Sari