Viime viikon vietin flunssan kourissa sängyn pohjalla. Pääsin taas jyvälle Salkkareista ja Emmerdalesta; laihduttamisesta, rahankäytöstä ja koiranpennuista. Katselin vanhoja suomalaisia mustavalkofilmejä ja niistin nenäni tärviölle. Silloin, kun oli tosi kipeä pystyi nukahtelemaan parin tunnin välein ja rentoutumaan helposti tekemättä mitään. Tylsistymisongelma tuli eteen vasta sitten, kun kuume alkoi laskemaan ja tv puuduttamaan. Vieläkin oli kurja olo, mutta makailu ei enää huvittanut. Jostain kumman syystä myös tekemättömyys nolotti. Järki sanoi, että pitää vaan hoitaa itsensä rauhassa kuntoon, mutta olo oli levoton.
Silloin löysin vesivärit. Olen aina ihaillut rennoin vedoin tehtyjä , läpikuultavia ja hentoja vesiväriteoksia. Itse olen käyttänyt enimmäkseen akryylivärejä ja siitäkin on varmaan kymmenen vuotta aikaa.
Olen aika malttamaton maalaaja. Pitäisi varmaan tehdä montaa duunia samaan aikaan, että jaksaisi odottaa värien kuivumista välillä. Muiden maalauksissa mua juuri viehättää toisiinsa sulautuneet värit ja liike, mutta itse tulee tehtyä aika päinvastaista.
Piirsin ensin lyijykynällä viivat joita aloin pikkuhiljaa väritellä. Haluaisin, että tyylini olisi vielä vähän rosoisempi, mutta se voidaan varmaan saavuttaa vain jos jatkan harjoittelua.
Perusarjessa on vaikea löytää aikaa vesiväreillä maalailuun. Vesivärit vai jumppa? Vesivärit vai ystävän tapaaminen? Vesivärit vai kirjanpito? Kipeänä oli helppo vaan antautua maalailun pariin ja ihmeen kauan siinä venähtikin. Toivon löytäväni aikaa harrastukselle myös terveenä.
Ps: Ihanaa olla terve!