Olen viikon sisällä meinannut hukata nahkaiset lempikorvakoruni jo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla ne löytyivät sovituskopin lattialta, toisella kertaa kuistiltamme. Onneksi löytyivät. Talvi, paksut kaulahuivit ja huppu on korvisten pahimpia vihollisia.
Tai sitten olen vain huolimaton.
Mutta ihan siltä varalta, että huomaan jonain aamuna lempikorvisteni puuttuvan, tein itselleni toiset lempparikorvakorut. Nahkasta nekin, tietenkin.
Nahka taipuu solmuunkin.
Lisäksi askartelin hennot, pitkät korvikset. Nuo kivanmalliset koukut ovat odottaneet pitkään sopivaa helmeä koristeeksi, mutta koska sitä ei ole vieläkään löytynyt, päätin kokeilla jotain ihan muuta. Toivottavasti nämä eivät osoittaudu liian takertuviksi, sillä näitä ei helposti lumihangesta löydäkään.
Pituudestaan huolimatta nämä korut ovat aika huomaamattomat.
