Nyt iloitsen monista asioista. Kevään tunnusta ulkona, metsässä laulavista linnuista ja ketusta, joka jolkotteli puiden välissä. Vaikka liikun paljon luonnossa, näen yleensä vain jäniksiä ja siivekkäitä. Silloin, kun polkumme kohtaa ketun, kauriin, mäyrän tai peuran kanssa, koen sen merkitykselliseksi.
Tänään iloitsen ystävistä, eilisestä innostuksesta ja valtavasta inspiraatiosta, kun istuimme Ekbergillä Jotain sinistä -blogin Sinin kanssa, joimme kahvia, söimme leivoksia ja ideoimme hurjasti.
Iloitsen perjantain sitruunapastasta, jota Tasty Living -blogin Anna meille teki. Sydämistä ja Pinterest-viisauksista, joita hullun viisas ystäväni lähettelee. Uusien tyynyjen päällä väsyneinä nukkuvista koirista. Vegaanisista laskiaispullista, joita aion leipoa.
Juuri nyt iloitsen kirjoista.Kjell Westön Kangastus 38:sta, joka on jo kaapannut minut mukaansa, vaikka olen vasta sivulla 80. Iloitsen siitä, että olen taas ihastunut lukemiseen. Siihen, että jaksan keskittyä ja elän monta ylimääräistä elämää kiehtovien kertomusten vietävänä. Lisäsin tuonne sivupalkkiiin Lukemani kirjat -kohdan. Kerään sinne listaa tänä vuonna lukemistani kirjoista. Vielä se on kovin lyhyt, mutta kasvanee.
John Irvingin Kaikki isäni hotellit -kirjaa luin kauan. Aloitin sen viime vuonna enkä meinannut päästä juoneen sisään ollenkaan. Mutta sitten kun pääsin: mikä kirja! Irvingillä on taito kirjoittaa raskaista ja isoista teemoista huumorilla. Suru ja kuolema kulkevat läpi kirjan, mutta ilo ei katoa. Suosittelen tätä.
Krista Launosen Luovuus lähtee käsistä on sekin loisto-opus. Se neuvoo lisämään luovuutta jotain konkreettista tehden: neuloen, kynsiä lakaten tai vaikka kävellen. Myös bussimeditaatio mainittu. Ja siihen minä kokenut tyhjään tuijottelija uskon ainakin vahvasti. Aina ei tarvitse olla kiinnostunut kanssaihmisistä, joskus on hyväksi vain katsella ulos ikkunasta ja antaa maailman vaihtua sen takana, ajatusten kiitää sen mukana.
Kristiina Vuoren Siipirikko taas, no tiedättehän te. On vahva nainen pulassa, jollain kaukaisella vuosisadalla. Kohtaa miehen, joka pelastaa. Ehkä. Ensin on vähän pulmia tietenkin. Arvaatte ehkä lopun. Ihan viihdyttävä kirja, mutta ehkei näitä tarvitse kauhean usein lukea. Tykkään Kaari Utriosta enemmän.
Juuri nyt iloitsen neulomisesta ja uusista ranteenlämmittimistäni. Neuloin ne Paperikaupan tytöltä lahjaksi saamastani Onion Knitin luomuvillasta, johon on sekoitettu nokkosta.
Iloitsen Benecosin violetista kynsilakasta ja Hurraw!'n kirsikkahuulirasvasta, joka sävyttää juuri oikean verran. Sitten iloitsen vielä Pür Hyvinvointikaupasta löytämästäni Sabé Masson Le Soft Perfume Parisian rhapsody -hajuvedestä. Se on kiinteä puikko, joka hoitaa samalla kun tuoksuu suloiselle. Tuoksu myös pysyy todella hyvin. (Kuvasta tuli vähän huono, kurkatkaa linkistä, mistä on kyse.)
Ei muuta murmelit. Ihanaa sunnuntaita!