En ole oikein koskaan ollut kasvi-ihmisiä. Olen jopa onnistunut tappamaan kaktuksen, koska unohdin kastella sitä. Meillä kotona olevat kukat ovat T:n vastuulla, en kastele niitä tai huolehdi niiden hyvinvoinnista, paitsi ehkä nostelemalla niitä turvaan Nanon ja Teran hampailta. Välillä tuntuu että kukat kuolevat kun vain näkevät naamani. Siksi koin syvää hämmennystä kun äitini alkoi kyselemään millainen kimppu minulle tulee. Ensimmäinen reaktio olikin että "Ei! Ei ainuttakaan kukkaa minun häissäni!".
Onneksi internet on pullollaan ideoita ja ennenpitkää rupesin ajattelemaan mahdollisuutta askarrella oma kimppu paperista. Eikä mistä tahansa askartelupaperista, vaan kirjan sivuista. Kun idea oli päässä, kirja oli helppo päättää: oma ehdoton lempikirjani, Taru Sormusten Herrasta. Olen kyseisen kirjan lukenut varmaan kymmeniä kertoja ja elokuvat (vaikka muutama asia niissä ärsyttääkin, köh köh Tom Bombadil köh köh) katsottu useaan otteeseen. Pistin kirjan tilaukseen ja jäin odottamaan. Koska tilasin englanninkielisen pokkarin, joka ei ollut uusi, jäi sille hintaa noin 4 euroa. Ei huono sijoitus.
Lähtötilanne
Ensi kertaa kokeilin paperiruusujen tekoa pari viikkoa sitten pyöritysmetodilla (ohje). En kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen lopputulokseen ja tajusin että joudun pyörittelemään kukkia noin miljoona kappaletta, jotta saan kimpun valmiiksi. Kukat siis sivuun ja mietintämyssy päähän.
Nättejä mutta niin pieniä...
Hetki tuli selailtua useita nettisivuja kunnes löysin toisen metodin, nimittäin leikkaa-liimaa-metodi (ohje). Ja kyllä, olen nimennyt metodit itse. Tätä aluksi epäilin hieman sillä en ole mitenkään askarteluihmisiä eikä pinnani kestä näpräystä kovin pitkään. Nyt kuitenkin sunnuntaina otin härkää sarvista ja istuin keittiönpöydän ääreen tietokoneen ja kirjan kanssa. Ensin revittiin kirjasta suosikkikappaleitani (mm "At the entrance of Prancing Pony", "Shadow of the Past" ja "Helm's Deep") ja sitten pistettiin saksilla leikaten.
Lopputulos
Seuraava ongelmakohta olivatkin sitten varret. Kävimme lauantaina sukuloimassa Turussa ja samalla poikkesimme askarteluliikkeeseen etsimään piippurasseja. Oikeanlaisia rasseja (=tarpeeksi ohuita) ei kuitenkaan löytynyt mutta ensimmäisen yrityksen aikana T oli katkonut minulle hieman sähköjohtoa joka päätettiin nyt tosissaan ottaa tuotantoon. Varret on siis tehty hajoitetusta sähköjohdosta ja kaksi paria on kiedottu keskenään yhteen tukevuuden saamiseksi. Nämä tikut on sitten pujotettu ruusun läpi ja lopputulos näyttää ainakin omaan silmääni hyvältä. On ainakin sopivan nörtti.
Lähes valmis kimppu
Yksi asia kimpusta vielä puuttuu ja sitä ei voi lisätä ennen hääpäivää, nimittäin kolme ruusua. Äitini halusi että laittaisin mukaan edes yhden ruusun ja hieman asiaa mietittyäni myönnyin ehdotukseen. Ruusuja tulee kuitenkin yhden sijaan kolme ja ne sijoittelen kimppuun lauantai-aamuna. Tämän lisäksi kiedon kädensijaan valkoista gaffaa/kangasta jotta siitä on helpompi pitää kiinni. Nyt vaan pitäisi päättää ruusujen väri.
Lopulta hommaan meni noin puolitoista tuntia ja sekin hyvin rauhallista tahtia. Ei huono, lainatakseni Jorma Uotilaa.