"Mittatilaustyönä valmistettu, kotimainen, hyvissä työolosuhteissa käsin virkattu puuvillamatto. Mitat 185x200cm. Hinta 45 €. "
Tampereen reissulta, Nanson tehtaanmyymälästä (pilkkahintaan) kantamani trikookudesäkit ovat vihdoin jalostuneet käyttökelpoiseksi tuotteeksi. Noin kymmenen päivää, tuntitolkulla Netflixiä*, viisi purettua matonraakiletta, kaksi sormenvälirakkoa ja paria hartiajumia myöhemmin matto köllöttää keskellä olohuonettamme. Etusormieni päät ovat projektin aikana parkkiintuneet kantapään tuntuisiksi. Välillä koukku natisi uhkaavasti, mutta kesti ehjänä koitoksen loppuun asti.
(* Mm. Downton Abbey, The Bletchley Circle, Sherlock, American Horror story ja Call the Midwife. Lisäksi Star Wars Episode IV ja V sekä pari jaksoa DC Comicsin Constantinea.)
Mutta, ah. On se pehmeä. Ja ihana. Ja niin herkullisen raidallinen. Kaiken vaivan arvoinen. Matolla leikitään, katsotaan telkkaria, köllitään, syödään ja syötetään, pelataan ja rakennellaan. Maton pintaan on odotettavissa kahvi- ja kaurapuurotahroja, tahmeita jalkapohjanpainaumia, lammikoittain kuolaa (toivottavasti ei puklua enää) ja muita elämän jälkiä. Siksi on hyvä, että materiaali kestää hankausta ja fairyä.
Ulkomuoto on kieltemättä, kröhm, varsin käsintehdyn näköinen. Kulmia en lähtisi mittaamaan geokolmiolla, maton reunat aaltoilevat hieman ja välillä pylväs on vahingossa virkkautunut silmukan etureunaan eikä takareunaan. Mutta täydellisen siistiä**, suorakulmaista tai virheetöntä täällä ei ole muutenkaan, joten matto on kuin kotonaan olohuoneessamme. Toivon, että ajan myötä matto tamppautuu ja tasoittuu lopulliseen muotoonsa. Jos ei, niin ainahan siihen voi virkata vaikka reunakanttaukset, jos pikkuvinkurat alkavat silmää häiritsemään.
(**Kuvat on otettu päiväuniaikaan tarmokkaan järjestelyoperaation jälkeen. Olohuoneessa vakituisesti majaa pitävät kulutustavarat, kuten potta, sitteri ja sekalainen lajitelma leluja on kuvauksen ajaksi heivattu eteiseen piiloon. Pikasiivouksesta huolimatta sieltä täältä voi bongata pieniä elämänjälkiä. Kuka löytää käsipainon, jämälankapurnukan, legopalikan, kaukosäätimet, väriliidun tai paperitollon? Hups.)
Kudepalleroita jäi portaiden alle vielä melkein saman verran kuin mattoon kului, joten kotiimme luultavasti ilmestyy vielä muutama muukin mustavalkoinen kudelma. Mutta sitä ennen pitää koittaa raspata nämä sormenpäät vähän pehmeämmiksi.
