Mun maalauskurssi on ollut ihana, mutta myös tuskien taival.. Henkisesti. Ekassa työssäni sain palautetta, että värit olivat liian kirkkaita. Ei neuvoja miten niistä saisi vähemmän kirkkaita. Sinnikkäästi olen kurssilla silti käynyt ja puolen vuoden luimistelun jälkeen olemme jo varovaisella yhteisymmärryksen aallolla opettajan kanssa. Hän neuvoo ja minä otan neuvoja vastaan.
Mutta silti, jos tiedätte missä olisi kurssi, jossa oikeasti opettaisiin vaikka viikonlopun verran pelkkiä värien sekoittamista, niin olisin onnellinen. Seuraava kurssi olisi valoista ja varjoista. Ystäväni neuvoi käyttämään varjoihin vastavärejä. Outoa, mutta se toimi.
Malli: Wallpaperswide/Blossommed tree
Ensinnäkin on vaikea löytää malleja, mitä haluaisi maalata. Sen pitäisi olla jotain joka kiinnostaa minua, mutta ei kuitenkaan teknisesti liian vaikeaa. Kuvat yleensä tulostan A4 väritulosteina malliksi tunneille. Maalauspohjatkin ovat olleet about samankokoisia, koska sen kokoiset matkustavat mukavasti repussa muiden maalaustarvikkeiden kanssa aamulla töihin ja töiden jälkeen maalauskurssille.
Pohjatyö:
Mallia katsomalla näkee selvästi, että yläosan pitäisi olla utuisen persikkainen. Tulosteessa se on näyttänyt keltaiselta, joten sellaista olen maalannut. Maalasin ensin karkeasti pohjaan niitä värejä, joita halusin lopputulokseen. Yritin häivyttää värejä tärpättiin kastellulla siveltimellä, mutta värit alkoivat valua alaspäin. Kokeilin kastaa sientä tärpättiin ja sutia sillä. Liikaa tärpättiä tälläkin kertaa.
Kuivailin pohjaa sivellinrätilläni ja huomasin saavani sen avulla liikaa väriä ja tärpättiä pois pohjasta. Jatkoin siis tärpättiin kastellulla rätillä pohjan käsittelyä utuisemmaksi.
Pohjatyö valmiina:
Sain opettajalta siitä kehuja. Siitä saisi kuulemma vaikka mitä! Esimerkiksi lisäämällä vihreää voisi maalata revontulet! Koetin kovasti ottaa kiitoksen vastaan ja unohtaa loput. Katsos opettaja kun minulla on tässä tämä malli mitä minä olen maalaamassa. Ehkä silloin kun on käynyt Taideakatemian, niin voi tässä vaiheessa heittää suunnitelmansa menemään ja tehdä revontulia.
Mutta minä olen aloittelija ja minä maalaan puuta, sillä siihen minulla on malli. Puuta joka on kuvattu pakkasaamuna, ja oksat ovat ihan kuurassa. Nyt kun etsin tuon mallikuvan netistä tuohon, niin mallin nimi on blossomed tree, eli olen alunperinkin tulkinnut kohteeni väärin. Tämä on sitten sitä taiteellista vapautta...
Aloitin maalaamalla lehvistöä:
Se näyttää tässä vaiheessa niin kauniilta. Olin niin tyytyväinen. Sitten tuli maikka ja sanoi, etten saa tehdä oksista liian ilmeisiä, sinne tänne vähän oksaa, ei liikaa. Hämmennyin, olin ajatellut laittaa rungon ja oksia jollain harmaan sävyllä. Nyökkäilin maikalle ja päätin että oksat pitää tehdä nyt. Ei maikan valitsemalla tyylillä, koska en osaa, en vain osaa. Maalaan koko rungon ja sitten kun se on kuivunut niin maalaan sen päälle taas lehtiä. Aloittelijan ratkaisu.
Runko valmiina:
Näyttääkö enää herkältä ja kauniilta puulta? Ei minustakaan. Olin ylpeä taustasta ja lehvistöstä, mutta voi mikä ruma ja kömpelö runko sillä onkaan. Jätin puun kuivumaan viikoksi. Toivoin etten ollut pilannut hyvää aloitusta.
Taustan maalaaminen ja rungon piilottelu:
Yritin maalata kukkuloita taustalle ja nurmikkoa eteen. Kuinka monta eri violetin sävyä tuossa pohjassa onkaan! Sekoitin väriä ja vertailin tulosteeseen. Maikka kävi välillä katsomassa edistymistä ja ehdotteli värejä joista violettejä voisi sekoitella. Vihdoinkin jotain värioppia! Hurraa. Maalattuani violetteja taustalle ja nurmikoksi, minun pitäisi lisätä nurmikon pinnalle haalean vihreää ja keltaista. Tosi utuisena. Töpöttelin lehvistöä (tai siis kukkia) rungon päälle. Harmillisen hitaasti se sieltä menee piiloon. Lehvistöstä tuli kuin varkain eläväisemmän värinen, koska jouduin sekoittamana väriä useampaan kertaan. Jokainen väri taisi olla pikkuisen erilainen, kuin edellinen. Jätin lehvistön ja nurmikon taas viikoksi kuivumaan.
Viimeinen kerta:
Aloitin sekoittamalla vaalean-keltaisen-vihreitä sävyjä. Maalasin nurmikkoa pienimmällä siveltimelläni, mutta sekin oli liian iso. Koetin hangata väriä pois sivellinrätilläni. Tarkat nurmikkomaiset vedot katosivat ja jäljelle jäi utuinen vihreä. Käytin tekniikkaa koko nurmikkoon. Maalasin ja hankasin utuiseksi. Välillä annoin olla ja maalasin sen sijaan lehvistöä peittoon. Nyt runko alkoi todenteolla peittyä! Välillä nousin ylös ja kävelin kauemmas katsomaan työtäni. Lopulta, kun lehvistöä alkoi olla liikaakin, päätin lopettaa ennen kuin olisi liian myöhäistä ja kaikki utuuisuus olisi kadonnut massiiviseen lehvistöön.
Saanko esitellä, valmis maalaukseni Puu.
On ollut pelottava ajatus kirjoittaa tätä. Laittaa esille kuvia keskeneräisestä työstä. Ajatella, että mitähän ne muutkin ajattelee. että tuo kuvittelee osaavansa maalata? Sitä en kuvittele, mutta halusin jaa tämän luomistarinan kanssanne.
En tiedä mitä Puulle nyt tapahtuu. Haluaisikohan sitä kukaan? Onko se edes tarpeeksi hyvä esillepanoon? Puhuttelisiko se ketään?
Tällä hetkellä Puu nojailee seinään olohuoneessani ja kuivuu. Katsotaan mitä sille tapahtuu..