Minulla on mielikuva täydellisestä belgialaisesta vohvelista. Se on kullanruskea, rakenne on joustava, jopa hieman sitkeä, mutta syvennysten pohjalta rapea, maku on täyteläinen, makeahko ja aavistuksen verran hapan. Vohvelin pinta on hieman tahmea ja niiden paistamisesta leviää ympäristöön huumaava tuoksu. Juuri sellainen, että parhaimmillaan lisukkeeksi riittää pelkkä kermavaahto tai vaniljajäätelö, koska vohveli itsessään on niin aromikas.
Löydettyäni vihdoin belgialaisen vohveliraudan (Lidlistä, mistä nykyisin tunnun ostavan kaikki keittiövehkeeni), minulle on muodostunut lähes pakkomielle löytää tämän täydellisen vohvelin ohje.
Olen koittanut kohottaa taikinan hiivalla, soodalla ja leivinjauheella. Kokeillut sokerittomia, sokerillisia, käyttänyt tomusokeria ja tavallista sokeria.
Tehnyt rasvattomia ja rasvallisia taikinoita. Nesteenä olen käyttänyt piimää, täysmaitoa ja vettä. Kerma on vielä kokeilematta. Olen lisännyt taikinaan perunasosetta (upean kuohkea koostumus suolaisiin vohvelihin) ja kardemummaa (pullantuoksua!). Molemmista tuli tähän mennessä parhaat vedokset. Olen vatkannut valkuiset erikseen ja lisännyt munat taikinaan vatkaamatta. Antanut taikinan turvota ja paistanut heti. Tehnyt prikulleen ohjeiden mukaan ja sekoittanut taikinaa näppituntumalla.
Erilaisia täytteitäkin olen ehtinyt kokeilla. Hunajaa, skagentahnaa, tuorejuustoa, kinkku-juustoa, kermaa, marjoja ja jopa avocadoa. Kaikki hyviä, muttei ihan sitä mitä haen takaa. Muistan syöneeni yllä kuvailemaani täydellistä vohvelia Sotkamon Murusessa, joten ihan mahdottomia en havittele. Kun löydän etsimäni yhdistelmän, lupaan jakaa sen kanssanne. Siihen asti pitää pitää rauta kuumana ja urheasti testata uusia taikinoita.
Onko sinulla jo täydellinen vohveliresepti? Haluatko jakaa salaisuuden kanssani tai kommenttikentässä?