Kun löysin kirppikseltä kirjontakehyksen tiesin, että tulen kokeilemaan yhtenä inspiraatiohaasteena kirjontaa. Seuraavaksi aloin pitää kirpputorikierroksilla silmät auki kirjontalankojen suhteen. Oli vaikeaa ostaa lankoja, kun ei tiennyt mitä haluaisi tehdä, mutta kauniit punaisensävyt lumosivat minut. Ostin kalliimpia yksittäisiä (avaamattomia) pakkauksia sekä pari ”yllätyspussia”, johon oli pistetty vähän kaikenlaista. Viime viikolla kävin tsekkaamassa Hobby Pointin valikoiman ja huumaannuin erikoisista fluorisoivista-, glitter-, monivärilangoista sekä tietysti laajasta peruslankavalikoimasta.
Kun materiaalit olivat hallussa aloin tsekkailla Instassa muitten kirjonta- ja ristipistotöitä. Tässä kohtaa piti myös tehdä päätös siitä kumpi minua kiinnostaa enemmän. Olen perinyt mummon & tätini tekemiä ristipistotyynyjä, jotka ovat inspiroineet minua jo vuosikaudet. Instassa minua alkoi kuitenkin kiinnostaa enemmän rento ”freehand” kirjonta sekä valmisvaatteen käyttö pohjana.
Vaikeinta tässä projektissa oli varmaankin aiheenvalinta. Näin jälkeenpäin ajateltuna siihen tai suunnitelman luonnosteluun olisi voinut käyttää vähän enemmän aikaa. Toisaalta kantsii tehdä niin kuin on tottunut. Minun kaavani on
- Paljon mietintää, tuumailua, googlaailua ja jossittelua etukäteen.
- Oma idea kokoon salaman nopeasti ja tuumasta toimeen.
- Learn by doing.
Pohjana käytin viime kesänä kirppikseltä ostettua farkkutakkia tai siis sen selkäpuolta. Aiheekseni valitsin kesäisen ananaksen. Tein pari vuotta sitten kivoja ananas-aiheisia nahkaprinttejä neulepaitoihin. Minua on jäänyt harmittamaan etten ottanut yhtään paitaa itselleni, joten nyt korjataan nekin ananasvajarit.
Ensin piirsin ananaksen punaisella tussilla takin selkään ja sen jälkeen kokeilin reunaan parilla pistolla, että mitä se kirjominen oikein olikaan…
Mielestäni pääsin aika nopeasti jyvälle kirjailusta eli käsin brodeeraamisesta. Ensin tehtiin yksi pisto ja sen jälkeen aloitettiin seuraava sen puolesta välistä. Liikuin eteenpäin rivi riviltä (vasemmalta oikealle tai oikealta vasemmalla), alhaalta ylös tai ylhäältä alas ja viimeistelin lopuksi kuviot reunuksella. Aluksi se tuntui hyvältä idealta, mutta, kun oppi pikkuhiljaa tekemään siistimpää tikkiä ei reunus olisikaan ollut pakollinen.
Aika kului nopeasti kirjoessa. Tuo on tosi hidasta hommaa, vaikka pään sisällä tuntuukin, että saa paljon aikaan. Alkuinnostuksen jälkeen en olisi jaksanut enää kirjoa kaikkia noita ananasblokkeja, mutta pakkohan se oli. Aina, kun lankaa jäi yli kirjailin loput takin alareunukseen.
Saadessani ananaksen alaosan valmiiksi olin tosi iloinen ja tyytyväinen itseeni, mutta samalla vähän jännittynyt yläosan suhteen. Olin päättänyt, että siitä tulee monivärinen ja hieno. Helpommin suunniteltu kuin tehty. Kirjailin ensin yhden lehdykän, nukuin yön yli, katsoin sitä aamulla, hyväksyin ja tein loput lehdykät samalla tyylillä. Kun ananas oli valmis viimeistelin vielä takin alaosan "sekalaisen" kirjonnan tasapainoiseksi.
Nyt kirjonta on valmis. Huh! Siinä meni viikko (duunin ja arjen ohella). Kirjontaan tuli samanlainen sisäinen pakotus kuin mielenkiintoisen kirjan loppuun lukemiseen. Kirjonnan aloittamisen jälkeen sitä sitten kirjottiinkin käsikipeänä omituisessa asennossa selkämutkalla sohvan reunassa monia tunteja putkeen. Jos tekisin enemmän selkälippuja liukuhihnameiningillä printtaisin pohjalle joitain kuvioita ja käyttäisin niitä kirjonnan tukena.
Ihanaa, kun olen uskaltanut/jaksanut opetella taas yhden inspiroivan taidon. Kudonta, makramee, kaktuspuutarhan tekeminen ja kirjonta ovat kaikki olleet mielenkiintoisia ja toisiaan tukevia taitoja. Inspiraatio ja itseensä tyytyväisyys buustit, joita olen inspiraatiohaasteista saanut ovat kyllä olleet parhaita tuntemuksia pitkään aikaan!