Ostin tässä muutama viikko sitten itselleni neulesormikkaat. Pettymys niiden laatuun on ollut suuri. En tiedä miten ne on oikein valmistettu, mutta saan olla joka käytön jälkeen korjaamassa niitä. Sormien päät purkautuvat ja langanpätkiä ilmestyy kuin itsestään ympäri käsinettä. Kävin eilen ostamassa puikot ja lankaa aikeissa kokeilla, josko osaisin itse tehdä kestävämmät sormikkaat. Alku oli vähän hankalaa, kun en muistanut enää edes miten luotiin aloitussilmukat. Alkuun päästyäni sormikas alkoi valmistua vauhdilla. Ja ilokseni huomasin, että neulominenhan on paljon mukavampaa kuin muistelin.
Koulu tuntuu aiheuttavan traumoja monille. Joku joka on inhonnut kotitaloustunteja saattaakin rakastaa ruoanlaittoa kotona. Toinen vihasi liikuntaa koulussa, mutta on himoliikkuja aikuisena. Minulla ahdistuksen kohde on käsityöt. Ala-asteella harjoittelimme neulomaan nihkeillä metallipuikoilla, jotka olivat aivan vääränkokoiset lankaan ja käsialaani nähden. Neuloimme lisäksi yksiväristä kaulahuivia ainaoikeinneuleena, joten kenenpä kiinnostus siinä kovin pitkään pysyisi yllä. Siksi olikin näin aikuisena ihan fiksu veto ostaa koivusta valmistetut puikot ja siihen sopiva lanka ja käydä sormikkaiden eli oikeasti hyödyllisten ja tarpeellisten asusteiden kimppuun.