Migreeni vaati uutta estolääkitystä. Aloitin sen syömisen viime viikon perjantaina, koska pään sekaisin meneminen on hyvin todennäköistä. Hyvä olla pari päivää ilman suuria velvoitteita, toisin sanoen. No, kyllä se nuppi sekaisin menikin. Alkuviikon kuljin sumussa ja ilmeisesti ruumiista irtautuneenakin, sillä kroppa meni taatusti hiukan itseäni edellä. Verrattain huikea tunne kulkea rappusissa itsensä perässä, saa olla tarkkana ettei tule kompuroitua...
Aivokemian rauhoituttua iski jokin kevätlentsu. Lievänä onneksi, joten töistä ei ole pois tarvinnut olla perusluterilaiseen tapaan koko viikolla. Valtava nukkuminen ja sohvailu horisontaalisesti kertovat kuitenkin ettei kaikki ole ihan kunnossa.
Piirsin omakuvan, joka kuvaa tilannetta tällä hetkellä melko osuvasti. Tukka pystyssä, rillit sotkussa mutta päässä jne. Ilme on kylläkin kuvassa iloisempi kuin todellisuudessa, mutta tuohon ilmeeseen pyrin mahdollisimman nopeasti.