Tänään aamiainen vihersi.
Raskaus ajaa minut pedistä varhain. Tänään puhisin puutuneen kroppani olohuoneen puolelle jo ennen kuutta. Siinä on sitten hyvää aikaa ideoida kaikenlaista, kun muut nukkuvat. Esimerkiksi sitä, mitä tekisin edellispäivänä takapihalta bongaamastani nokkospuskasta.
Täytin tuollaisen vanhan kaivonrenkaan(?) mullalla joskus toissakesänä ja kylvin siihen pinaattia. Linnut kaivoivat esiin ja söivät siemenet seuraavana yönä. Mullat jäivät renkaaseen ja näköjään sen olivat vallanneet nokkoset. Eli oikeastaan luonto korvasi lahjani omalla vastaavalla tuotteellaan. Kiitos!
Uskomatonta, että sain nokkoset ryöppäyskattilaan ilman ainoatakaan kirvelevää kostoa. Viiden minuutin keittämisen jälkeen nostelin lehdet reikäkauhalla kylmään veteen. Ryöppäysveden säästin, koska se on kuulemma hyvää kukkienkasteluvettä jäähtyneenä. Saapa nähdä ovatko kaikki viherkasvini pian yhtä vainaita kuin se yksilö, jota hemmottelin maaliskuussa vaihtamalla sille mullat ensi kertaa vuosiin.
Rieskojen reseptin vedin aika lailla hatusta. En ole tehnyt edes tavallisia perunarieskoja aiemmin. Tällä kertaa vain jääkaapissa sattui olemaan sekä ylijäänyttä muussia että yksi keitetty peruna, joten aloitin muussaamalla ja sekoittamalla ne yhteen. Lisäksi laitoin yhden kananmunan, suolaa, öljyhampun siemeniä, vehnäleseitä sekä ruis-, ohra- ja vehnäjauhoja. Ja ne nokkoset. Pieni loraus öljyä olisi voinut olla hyvä idea. Paistoin 250 asteessa liian pitkään eli n. 20 minuuttia. Vähempikin olisi riittänyt, nyt rieskoista tuli turhan rapsakoita. Mutta hyviä silti. Miehelle säästimme säälistä yhden, muut söimme lapsen kanssa siltä istumalta.
