kaikkens antaneena
Menneen viikon aviomieheni huomion on varasti joku ihan muu kuin minä. Pitkät illat hän siveli hellästi keittiössä röyhelöihin pukeutunutta pyöreää tyyppiä.
Kyseessähän oli tietysti eilen piesty synttäri-pinjata, jonka hän halusi ehdottomasti tehdä itse, on tuollainen askartelusta ja kaikenmaailman näpertelystä tykkäävä tyyppi. Ei muuten ollut ihan nopea rasti, tuo Pinjata Wurstiksi kiivaimpana tekovaiheena käynnissä olleiden Euroviisujen kunniaksi nimetyn pullukan teko!
Homma on periaatteessa ihan simppeli ja helppo, kun jyvälle pääsee:
- puhalletaan ilmapallo täyteen
- sivellään sen pintaan erikeepperi-vesi-seoksessa uitettuja sanomalehtisuikaleita kerros kerrokselta
- kuorrutetaan koko komeus kreppipapereilla, joista leikataan sievät röyhelöt.
- koverretaan yläosaan reikä, lisätään kiinnistyslenksut ja yritetään ujuttaa ilmapallon kuoret pois
- täytetään sisus käärepaperillisilla karkeilla (villeimmät lisäävät joukkoon myös konfetteja, siivouksesta vastaavat jättävät ne väliin)
...Eikä sitten muuta, kuin pinjata ripustukseen, astalo innokkaaseen käteen, side silmille, muutama kierros pyörryksiin ja mätkimään.
Meidän rouva Wurstimme oli niin kovaa tekoa, että sen hajottamisessa ei onnistuneet edes voimiensa tunnossa olevat seitsämänvuotiaat koltiaiset. Lopulta hän kuitenkin joutui antautumaan, hyvin palvelleena.
PS. Suosittelen kyllä kekkereihin, lapsista oli oikein kiva ohjelmanumero! Oikeaoppinen pinjatahan tehdään vesi-jauhoseoksesta, mutta kuka hullu sellaiseen hommaan ryhtyy, kysyn vaan? Apua, toivottavasti ei ainakaan tuo yksi, sillä seuraava pinjata on tilattu jo kesällä koittaville pihakaverusten yhteisille kekkereille!