Meidän pikkupihan kirsikkapuu on vihdoin kunnolla kukassa! Niin kaunis! Ensimmäistä kertaa näen sen kukassa. Kun viime vuonna tähän muutettiin, niin oli jo loppukesä ja puu notkui silloin kirsikoita. Olin hieman yllättynyt, että kukat olikin valkeita eikä vaaleanpunaisia. Luulin, että kaikki kirsikkapuut tekevät vaaleanpunaisia kukkia. Siitä saakka kun näin instagramissa ihania kuvia Helsingin kirsikkapuistosta, missä puut kukkivat jo ja näytti niin nätille, niin oon odotellut että millonhan meilläkin! Reilu viikko kauemmin siihen täällä pohjoisessa meni. Nyt saa ihastella. Niin nätti!!
Tänään ollaan vietetty lauantaita ihan kotona puuhastellen kaikenlaisia juttuja. Muunmuassa Nopan kanssa pötköteltiin, minä sohvalla ja Nooa turvaistuimessa ja kuroteltiin varpaita. Pikku-Nooa on oppinut hirmuisesti uusia kivoja asioita ihan nyt viimepäivinä. Ainakin pussailemaan ja pitämään varpaista kiinni. Nooasta oli aivan maailman hulvattomimman hauskaa se, että mamakin ylsi omiin varpaisiinsa. Joka kerran kun nappasin omasta jalasta kiinni, niin toinen repesi nauramaan. En tiedä sitten naurattiko häntä nyt enemmän se että ylsin niihin varpaisiin, vai se miltä näytin sitä yrittäessäni.
Vihdoinkin tänään sain minun tauluprojektiin edistystä. Löysin Clas Ohlsonilta tuollaisia hurjan käteviä canvas-tulostuspapereita. Niihin kun tulostaa valokuvan, niin lopputulos on hieman maalauksen tyylinen. Tykkään! Hain myös jo varmaan pääsiäisen aikaan metsästä oksia kuivumaan noita kehyksiä varten. Taustaa mietin pidempään että mille kuvat asettaisin (koska canvas itsessään on aika ohut). Sitten kun isä tuli meille asentamaan parketin makuuhuoneeseen, niin siitä jäi vähän paloja yli. Sopivasti ne olivat saman levyisiä kuvien kanssa. Kristian sahasi minulle parketinpätkiä taulujen taustoiksi. Tänään sitten liimasin kuvat niihin paloihin, sahasin kepeistä kehyspalat, asettelin paikalleen ja Krisu ruuvaili ne mulle porakoneella kiinni. Tuli ihan kivat.
Yksi jäi vielä myöhemmäksi kehystettäväksi, kun Noppa alkoi olla sitä mieltä että -jo riittää porakoneen huudatus. Tämä oli hyvä ajankohta saada edes yksi kehystetty kuva meistä seinälle laitettavaksi, kun oltu nyt tasan vuosi naimisissa, eikä olla vielä ehditty hääkuvaa edes kehystää. Ainakin kymmenen kertaa olen avannut sen kansion missä ne kuvat on, mutta sitten se on vaan jäänyt. No mutta nyt on tuo, mikä otettiin mun synttäreinä. Sekin oli ikimuistoinen päivä, kun Krisu oli niin paljon kaikkea ihanaa suunnitellut.
Tuli lähdettyä ulkoilemaan vasta ihan illalla. Satoi hulluna, mutta lähdettiin lenkille silti. Siinä on jotenkin just niin siistiä fiilistä vaan juosta vesisateessa. Siinä ei edes haittaa vaikka kengät ja vaatteet on ihan märkiä, se on vaan niin fiilis. Elämyksiä, kato elämyksiä <3
Ella