Kello 7 aamulla ja kaivinkoneen hurina täyttää talon. Siitä se sitten taas lähti. Hyvin oli työt eilen edistyneet ja tälle päivälle oli jätetty hankalammat kohteet. Eli päivän epistolana salaojat ja järkyttävän kokoiset palkit.
Nyt on vedetty ojat ympäri talon. Lapsille riemua aiheuttaa kuvassa näkyvä levitoiva porrasaskelma. Tiputusta tuosta on sellaisen metrin verran ja onhan siitä kiva loikkia alas ja kivuta takaisin ylös. Hieman ihmetystä aiheutti maasta löytynyt rautaputki, joka meni kellariin. Tarkemman tutkimuksen jälkeen sovittiin sähkömiehen kanssa, että se on alkuperäinen kellariin menevä sähköistys. Eli on hyvin todennäköistä, että tähän torppaan on sähköt tulleet viimeistään 1955.
Nyt on kellarin edustakin salaojitettu. Ehkä jatkossa kun sataa, niin ei mene vesi ihan niin helposti kellarin oven alta kellariin. Ajatuksenani oli, että viimeisellä työviikollani ottaisin kellarissa lymyilevän 1968 Buick Wildcatin ajoon, mutta eipä tuolta nyt kyllä mitään autoa ulos saa :D
Ei voi kuin ihailla tätä meidän valitsemaa kaivurikuskia. Kaveri pyörittää 5,5 tonnin kaivinkonetta todella taitavasti. Tässäkin hän onnistui taituroimaan koneen kanssa niin, että ei paljoa omenapuu heilahdellut. Yhtäkään johtoa ei katkennut, vaikka kaveri ei lapioon koskenut kertaakaan. Samalla työ sujui todella rivakasti.
Eilen kirjoittelin tänään tulevasta palkista. Tosiaan pihalla on lojunut toooooodelllaa pitkä ja järeä liimapuupalkki parisen viikkoa. Siis aivan hirveän kokoinen. Paksuutta palkilla on 14 cm ja leveyttä 35 cm. Helvetti, tuon palkin kun tuonne laittaa, niin sinnehän voi ajaa auton ja parkata sinne välikaton päälle.
Tuossa tuo 400 kiloa painava palkki ujutettuna taloon. Pihaan tuli sellainen iso nosturi auto ja 3 työmiestä sitä ensin luovi takapihan puiden välistä. Sitten se ajettiin vanhasta ikkunasta sisään ottaen tukea vanhoista karmeista ja lopuksi vanha karmi vedettiin moottorisahalla alta pois ja palkki nätisti laskettiin alas. Tuosta vedetään sitten uudet rungot yläkerran pohjalle, sekä katon kanto.
Tämä kuva ehkä kertoo enemmän tuon palkin paksuudesta. Täytyy kyllä sanoa, että on kyllä ehkä hieman turhan paljon varmisteltu asioita. Onhan tuo tukeva, mutta ei tuokaan klapi ihan halpa ollut. Kovan kilpailutuksen jälkeen saatiin hinta painettua 450 euroon, mutta sen päälle sitten vielä kuljetus ja nosturi. Voin vain kuvitella sitten tulevaa kurkihirttä. Se on melkein 2 kertaa paksumpi kuin tuo. Onkohan lievä over kill.
Seuraavana odottikin järkytys. Olen puhunutkin tuosta tulevasta teräspalkista. Jotenkin kuvittelin mielessäni jotain ratakiskoa ja että se tulisi perustusten päälle. Vielä mitä. Se pirulainen on kuin varastettu New Yorkin World Trade Centerin rakennustyömaalta ja se siis tulee välipohjaan!!! Siis ihan oikeasti. Rintamamiestalo ja helvetillinen yli 1000 kiloa painava teräspalkki. Jotenkin ei mene minun ymmärrykseen. Jos edellisen palkin päälle olisi voinut parkata auton, niin tämän päälle voi kätkeä panssarivaunun.
Siinä sitä asetellaan. Mulla on aina ollut periaatteena, että kun jotain tehdään, niin sitten tehdään kunnolla ja nurkkia ei oikaista. Mutta mutta, ehkä tämä hieman ylittää minunkin laatuvaatimukseni. Talosta tulee niin jämerä, että kun lumihiutale osuu kattoon, kimpoaa se maata kiertävälle radalle. No, tämän palkin jälkeen alkoikin näköjään tapahtua.
Ei aikaakaan, kun tulevan keittiön ruoteet oltiin toiselta puolelta kiinnitetty. Siinä käyskennellessä näin jo sieluni silmin tulevan keittiöni, jossa voin loihtia kulinaristisia elämyksiä. Mahtavaa!! Huomenna revitään sitten katto kuikkaan ja päälle vedetään lainapeite. Elikkä viikonloppu menee siis telttaillessa.
Sen verran pitää töiden lomassa huomenna ehtiä, että ehdin käydä hakemassa laattojen piikkaustyökalun konevuokraamosta. Lauantaina lähtee laatat sitten lentoon. Tavoistani poiketen taidan tällä kertaa huolehtia silmien ja ihon suojauksesta. Ihan en halua lasitettua keramiikkaa silmiini tai muutoinkaan silpomaan ihoani. Emäntä tosin taitaa repiä verkkarinsa, koska siitä jos mistä lentää pölyä ja tulee ihan hirveä määrä painavaa roskaa.