Olen jo pitkään halunnut leipasta itse tortillalätyt. Niiden tekeminen kun ei sinällään pitäisi olla suurikaan taidonnäyte ja maku päihittää mennen tullen kaupan valmislättyset. Silti operaatiota on lykätty ja lykätty, kunnes vihdoin toissa iltana sellaiset värkättiin.
Totta puhuakseni kuvissa ei komeile tällä kertaa oma taidonnäytteeni. Mies nimittäin värkkäili ja vaivasi lättyjä - minä keskityin tykittämään raporttiani, jotta saisin sen joskus pois käsistäni. Luojalle kiitos miehestä, joka on viime aikoina mukisematta jaksanut pitää minut ruoassa ja aamukahvissa - sen lisäksi hän on vielä iltaisin jaksanut oikolukea raporttiani ja antanut rakentavaa palautetta. Eilen illalla sitä mietin - kiitollisuutta. Neuvokas ja puuhakas mies on ennemmän kuin sata jänistä tässä elämäntilanteessa.
Mutta takaisin lättyihin - reseptin jakamisessa ei ehkä ole ideaa, sillä noihinhan ei tule kuin durumvehnäjauhoa, suolaa, öljyä ja vettä. Taikinasta kaulitaan ohuita lättysiä, jotka sitten paistetaan pannulla ja omnomnomnom - syömään. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ape!