Se on kuulkaa kaunis kesäaamu. Tai no juuri niin kaunis kuin sen Suomessa voi olettaa olevan.
Vähän tuolla vettä ripsii ja ukkosen jyrinä yrittää vakuuttaa kiskomaan kaikki töpselit irti seinästä. On se vain epäreilua. Uhmaan luontoa vielä ihan pikkuisen hetken.
Olen ollut Suomessa nyt viisi päivää. Tämä antaa niin hirmuisesti mahdollisuuksia, mutta tällä hetkellä on vähän toimeton olo ja kaikki tuntuu tyhjältä. Lukittauduin mökille yhteiskuntaa pakoon – ei tainnut olla oikea ratkaisu. Olen nimittäin alkanut jo puhua itselleni ja keksinyt noin miljoona uutta harrastusta ja projektia syksyn varalle.
Ensimmäinen projekti oli tämä blogi. Ihan oikeasti tämäkin taas tämmöinen perus hetken mielijohteesta keksitty idea. Mutta katsotaan mitä tästä tulee. Jos mua rupeaa ihan hirmuisesti nolottamaan niin sitten varmaan pitää lopettaa koko touhu. Älkää naurako ihan liikaa.
Toinen harrastusidea : ruuanlaitto! Erosin nimittäin henkilökohtaisesta mikrotukihenkilöstäni, joka on toiminut myös jonkun asteisena henkilökohtaisena avustajanani viimeiset kolme vuotta (olen oikeasti aika avuton näissä kodinhoito touhuissa). Mitäs nyt sitten, kun ruuanlaittoa rajoittaa karmaiseva kärsimättömyys ja se kuuluisa opiskelijabudjetti?
Koska olen varsin kunnianhimoinen naisihminen, selailin mitä mahtipontisimpia ruokablogeja aikani kuluksi. Meinasi kuulkaa tulla kyllä itku kurkkuun! Mutta tässä sitä nyt ollaan. Nöyränä omien kykyjeni vieressä valmiina tutkailemaan omia mahdollisuuksiani. Kinuskikissaa minusta ei saa, mutta keittiökatastrofin kylläkin. Luulen, että sekin on ihan lukemisen arvoista.
Ensimmäinen sovellus – olkaapa hyvä!
UUSAVUTTOMAN NAUTISKELIJAN TUOREPUURO
0,5 dl maitoa
1 dl luonnonjogurttia
¾ dl mustikkamysliä
2 rkl chian siemeniä
Ainekset löytyivät mökin kätköistä ja mysli on päiväyksen perusteella melkeinpä samaa sukupolvea kuin minä. Chian siemenistä tiedän yhtä paljon kuin elektroneista ympärilläni, joten niistä teidän kannattaa yrittää etsiä tietoa Googlen avulla. Joka tapauksessa. Iskin nuo siis kaikki lemppari kulhooni sekaisin ja piilotin koko helahoidon yöksi jääkaappiin. Elmukelmutin vielä ihan varmuuden vuoksi.
Yöllä en sitten meinannut saada untakaan, kun jännitti niin kovasti mikä ihanuus siellä keittiön uumenissa muhiikaan!
Ja kyllähän se odotus sitten palkittiin! Puuro näytti sen verran epäilyttävältä heti aamutuimaan, että päätin pilkkoa nektariinin sen päälle hieman iloa ja väriä tuomaan. Puuro oli ihanan makuista suussa ja nautiskelinkin sitä ihan vain raikkaan veden kanssa melkeinpä tunnin verran. En olisi uskonut, että raikas nektariini ja mustikan hieno säväys toimisivat niin hyvin yhteen, mutta niin minä vain rakastuin tähänkin yhdistelmään.
Rakastumisesta on tullut niin ihanan helppoa.