Seuraava steppi huoneen muuntamisessa 2-vuotiaan huoneesta yläkoululaisen huoneeksi lienee tapettien vaihto tai poisto. Seinistä tullee valkoiset, koska huone on kahdesta ikkunasta huolimatta melko pimeä. Suuri ikkuna on itään ja sen edessä kasvaa valtava koivu. Lisäksi lattia on hyvin tumma.
Sain eilen illalla ahaa-elämyksen, joka ratkaisi sekä käyttämättömiksi jääneiden farkkujen että kuopuksen paikoillaan pysymättömän helmalakanan ongelman. Keksin tehdä farkuista runkopatjalle verhoilun. Tunnissa olin jo leikannut ja ommellut puolet reunuksesta ja toinen mokoma, niin reuna oli koossa. Tikkasin vielä kaikki saumat molemmilta puolilta ja päälle ompelin palan vanhasta lakanasta. Sitten vielä pitkien reunojen siksakkaus ja alareunan käännös ja aikaa meni yhteensä jokunen tunti. Innostuin niin, että tekaisin vielä koristetyynynkin. En muistanutkaan, miten mukavaa ommeltavaa farkkukangas on. Ja kerrankin ompelukoneeni ei nikotellut yhtään. Aiemmin tahtoi aina sotkea alalangan, kunnes luin jostakin, että johtuu tylsästä neulasta ja ehkä se piti paikkaansa, koska viime aikoina moista ongelmaa ei ole ollut.
Reunuksen tekeminen oli ilman minkäänlaista suunnittelua aivan simppeliä. Käytin muottina postista saatua muovista läpyskää, jolla mitataan postiluukkuun mahtuvan paketin paksuutta. Se oli juuri sopivan kokoinen ja teki palojen piirtämisen helpoksi. Vastaavan saa tietysti tehtyä paksusta pahvista. Mitä jämäkämpi muotti, sen parempi. Lankoina käytin ensimmäisenä käsiin osuvia ja valmiiksi puolalla olevia, sinistä, ruskeaa ja valkoista. Optimoin ajankäytön niin, että puolasin eri lankaa, kuin millä ompelin, niin ettei ylälankaa tarvinnut irroittaa. Lankaa meni yllättävän paljon, varmaan ainakin 6 puolaa pelkkää alalankaa. Myös kangasta meni aika paljon, yhteensä viidet farkut, yhdet lasten ja loput aikuisten. Paloja yhdistellessä en päätellyt ompeleita, luotan siihen, että siksak + reunatikkaus pitävät homman kasassa. Saumavarat avasin kynnellä vetämällä, se riitti oikein hyvin, enkä itse asiassa silittänyt edes tuota valmista tekelettä. Koska tummia farkkuja oli enemmän kuin vaaleita, laitoin osan paloista nurja puoli päällepäin. Lisäksi sängyn takapuolella oikaisin sen verran, että suoran mallisista farkuista leikkasin tuplapalan puntin sisäsauman molemmilta puolilta, eli siihen jäi housujen oma sauma. Yhdet farkuista olivat strechiä ja ne tekivät reunuksesta istuvan ilman, että sitä piti tarkemmin mittailla ja tokiahan tuo patjakin antaa myöden.
Tyyny olikin sitten vähän hankalampi tapaus, mutta kun pidin laatuvaatimuksen kohtuu alhaisena, niin ei tuossakaan nokka kauaa tuhissut. Reunukseen käytetystä lakanasta jäi sopivasti kangasta tyynyn taukseen. Kaikkia tyynyn paloja en tikannut ympäri, ainoastaan sieltä täältä.
Tätä ideaa voisi jalostaa esim. aplikoimalla osaan paloista kuvioita eri kankaalla tai käyttämällä värillistä lankaa päälletikkauksissa. En kyllä tiedä, kuinka paljon se tuosta erottuisi, vaatisi ehkä käsin tikkauksen isommilla pistoilla ja paksummalla langalla, kuten tilkkupeitoissa. Lisäksi reunaan olisi ehkä voinut jättää yhden valmiin (taka)taskun kännykkää varten. Värillisitäkin farkuista tulisi varmaan hauska.
Nyt sänky on siisti, vaikka poika ei ole kovin innokas sitä petaamaan eikä sängynpeittoa välttämättä tarvita laisinkaan.
Päivä on hirvittävän pimeä ja pojan huoneen siniset seinät syövät kaiken valon enkä löytänyt sopivaa yksiväristä lakanaakaan, mutta eiköhän tästä idea selviä. Jos innostut kokeilemaan jotain vastavaa, niin olisi kiva, jos jättäisit kommentin, kuvan tai linkin :)
