Vinkkien etsijöille, tämä päivitys ei varsinaisesti sisällä mitään uutta. Itselleni kuitenkin haluan tämänkin muistijäljen kirjata ylös.
Aamu alkoi varsin tutulla tavalla. Kello 9 heti kärppänä odottamassa Starkin portin aukeamista, jotta saisi ekovillakoneen lainaa. Sinänsä loistavaa, että ostat villat ja saat koneen lainaan ilmaiseksi. Nähtävästi, kun kone on ilmainen, niin lainaajat eivä ole kauhean varovaisia sen kanssa. Tässäkin oli kaukosäädin ottanut damaa, mutta pääasia on, että edelleen toimi. Poiketen edelliseen keikkaan tämä puhaltimen lastaus helpotti elämää melkoisesti. Tällä kertaa kone vain nakattiin Dodgen lavalle, eikä ollut mitään kiireitä palautella lainaperävaunuja ja nostella konetta alas ja palauttaa kärryä...hakea kärry ja nostella 120 kiloinen jöpö takaisin kärryyn. Puhallus tehtiin siis suoraan lavalta ja taas nivelet säästyivät nostelemiselta.
Valmistelin puhallutettavan tilan ennen koneen hakemista. Kantava ajatus oli, että puhalluskanavien päälle levitän muovin ennen puhallusta välttääkseen kaamean pöllytyksen raoista. Periaatteessa ajatus olisi toiminut erinomaisesti, mutta elämää nähnyt kone loppupeleissä pakotti puolittaiseen avopuhallukseen. Mutta, jos on toimiva kone kaukosäätimineen, niin tuo muovijuttu olisi toimiva. Siinä vaiheessa kun siirtyy kanavasta toiseen, repii vaan muovia perässään.
Ennen puhallusta, olin kiinnittänyt muutaman harvalaudan ruuveilla naulojen sijaan. Pointti tässä oli, että vetäisen ruuvit pois ja saan helpon kulun villapuhallusletkulle. Tämä toimi hyvin niin kauan kunnes alkoi kone temppuilemaan. Periaate oli, että letku perälle ja pikkuhiljaa vedellä sitä poispäin ja täyttää ontelot. Kuten sanoin, kone alkoi kettuilemaan, joten piti osin puhallella raoista, joten lopputulos oli sotkuisempi kuin olin toivonut. Positiivista on se, että äänieristysvilla on paikoillaan ja sotku ei onneksi ole dismaalinen.
20 minuuttia melkskattiin harjan kanssa ja alkoi paikat näyttämään taas siistimmältä. Vähän jouduttiin ottamaan ylitäyttöpaikoista villaa ja laittamaan vähän vajavaisempiin paikkoihin, mutta lopputukseen olen erittäin tyytyväinen. Koko hommaan meni säätelyiden ja koneen kanssa temuamisen kanssa n.2 tuntia ja 5 kuutiota villaa on paikoillaan. Suotta tästä kenellekään maksaa, kun idioottikin osaa.
Viipymättä aloitettiin levytys. Sama ruljanssi. 13mm levyä alas, 15mm EK soirot ja lattialämmitysputket ja 15 mm levyt. Jännää, kuinka alkaa ainakin omalle silmälle näyttää merkittävästi siistimmältä.
Kuvan merkityksellisyys on aika vähäinen, mutta sen tarkoituksellisuus on sitäkin merkittävämpi. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin kanniskella tavaroita ympäriinsä. Jokunen viikko sitten työn ja tuskan kanssa kannettiin nuo pystyssä olevat levyt yläkertaan. Niistä tulee lattiaa ja toivottavasti seinää. No, sen jälkeen kun ne kannettiin yläkertaan, noita on jo noin 6 kertaa kannettu eri seinämille. Hieman on turhauttavaa. Niitä on kuitenkin 25 kpl ja ihan kevyitä ne eivät ole. Montakohan kertaa niitä vielä pitää kantaa ennenkuin on kiinnitetty. Prkl, kunhan ei tarvitsisi takaisin alakertaan raahata.
Tässä vaiheessa todettiin, että päivän päätös olisi hyvä juttu. Hyvällä ystävällämme on syntymäpäiväjuhlat ja seuraavat levyt olisivat vaatineet melkoista leikkaamista. Putket omanaan, mutta kun teräspalkin hitsaussaumojenkin kohdalta tarvii levyä muotoilla....todettiin, että riittää tältä päivältä.
Tämmöinen 2006 vuodelta oleva alumiini-ikkuna jää sitten ylimääräiseksi. Jos joku haluaa ostaa edullisesti, niin otappa yhteyttä ja laitetaan mitat tulemaan. Yhteydenotto vaikka s-postiin tai FB kautta Jarno.kekalainen@pp1.inet.fi.
jos huomenna ne soirot jaksaisi tehdä...sen verran positiivisuutta elämään löytyi, että lattialämmityssarjoista ei tarvitse tehdä niin tiheitä. Lämpö nousee ylöspäin ja tarkoitus ei ole kuitenkaan paahtaa asukkaita pois....saisikohan sen huomiseksi.