Olen saanut ensimmäiseen kotiin muuttaessani 60-lukulaisen tuolivanhuksen.
Siinä olen imettänyt esikoistani vuonna -96, ja tuolinreppana on seurannut mua kodista toiseen, saaden aina välillä uutta kuosia pintaan. Esikoiseni muutti omilleen vuosi takaperin, ja koska asunto oli sama, jossa aikanaan häntä tuolivanhuksessa imetin, annoin tuolin hänelle mukaan muutossa. Nyt esikoinen ponnistaa vuodeksi maailmalle, joten tuoli palasi taas mulle.
Sen joskus niin chic päällikangas ei sopinut enää sisustukseen, joten eilen sitä oli taas hiukan tuunattava. En pystynyt odottamaan että "Tyyppi" olis vuorotöiltään ehtinyt mua kangaskaupassa käyttämään, ja koska draivi oli päällä, tuli lopputuloksesta taas mielenkiintoinen.
Mutta oi niin ihana!
Kiitos matosta Leenan mummolle, toiv mummokin ihastuu maton loppusijoitukseen.
Me so happy!
Nyt kaunokainen posettaa keskellä olohuonetta, yhtämoisen itsetyytyväisenä ja omanarvontuntoisena kun sen tuunaajakin.