En olisi uskonut, että tämäkin on mahdollista. Lomakuukausi on mennyt marmatellessa siitä, kuinka kurja sää on ollut. Joka päivä on räpsinyt vettä ja välillä sitä on tullut kuin Esterin perseestä. Nyt on ollut aivan upea ilma ja marmatan taas...ihan oikeasti millä motivaatiolla haluaa tälläisella ilmalla rakentaa tölliä. No ei auta, haalarit niskaan ja hikoilemaan ulos ja kateellisena katselemaan shortsikansaa kadulla.
Lievä motivaation puute näkyikin alkuun työsuorituksessa, kunnes sain kivuliaan muistutuksen. Olin lyöntinitojalla paukuttamassa ilmasulkupapereita seinään ja keskittyminen palasi salamanlailla. Sen sijaan, että olisin lyönyt niitin ilmasulkupaperiin, olikin ihquu vetäistä se suoraan sormeen. Sinällänsä nahkainen etusormi olisi rakenteelle varmastikin tosi hyvä, mutta kun mukana tulee 75 kiloa muuta liikehtivää osaa, niin levytys saattaisi olla kohtuuttoman hankalaa. Sormi on nyt pirun kipeä, mutta tulihan ihan uudella tavalla fokusta rakennuspuuhiin.
Työt alkoivat lauantaille ilmasuluilla. Tarkoitus näillä on estää "likaisen" sisäilman pääsy rakenteisiin ja villoihin. Käytännössä siis origamityötä paperin ja teipin kanssa. Jokainen nurkka lattiasta kattoon pitää saada tiiviiksi, joten höyrysulkuteippiä meni jokunen rulla. Vinkkinä rakentajille, että tuo teipin liima on tehty varmaan jättiläiskärpäs liimapaperin liimasta, sillä se takertuu jokapaikkaan. Kurjin paikka on saada se takertumaan silmäripsiin. En vieläkään tiedä miten siinä onnistuin, mutta poisotto oli vähintäänkin mielenkiintoista. Olo oli kuin Stanley Kubrickin Kellopeli Appelsiinin filmauksista. Öögassa teippiä, kiskot ja ainut mitä saat aikaiseksi on ulospäin pomppaavat silmäluomet. Tovi siinä meni ja jokunen silmäripsi köyhempänä pakenin itsetekemästä ansasta.
Kuvassa ei vielä näy sitä, että teipit piti myös vetää lattiaan ja noiden palkkien päälle ennenkuin pääsi levyttämään. Ehkä olin liian pedantti tuon homman kanssa, mutta mielummin varmanpäälle, kuin sitten jotain ongelmia myöhemmin.
Jee, eka levy laitettu paikoilleen kodinhoitohuoneessa. Prosessi tässä melko suoraviivainen, mutta nuo mittailua vievät aikaa aivan järjettömästi. Osin kyllä oma moka, kun innostuimme noiden sähköjen kanssa ehkä liiankin kanssa. Pari vinkkiä helpottamaan tätä vaihetta....Gyproc levyä tulee pääsääntöisesti koossa 2400 ja 2600 mm pitkinä. Olisiko hyvä idea suunnitella huonekorkeus jonkun noiden perusteella? Nyt ensin mitattiin korkeus ja sen jälkeen päästiin riemukkaaseen vaiheeseen, eli missähän kohtaa nuo sähköt tulevat ulos. Mittailua, vähän lisää mittailua ja sen jälkeen varmistusmittailua ja saatiin eka levy seinään. Aikaakaan ei mennyt kuin se 45 minuuttia. Oujee, tästä tulee riemukas viikonloppu. Ai niin, se toinen vinkki...kannattaa katsoa koolaukset, ennenkuin alkaa arpomaan, että mitenhän tämä levy sitten ruuvataan. Ei tarvitse sitten teippailla niin paljon hutiruuvauksia.
Kun alkuun päästiin, niin alkoihan se sujua. Edelleen nuo pistorasiat ovat jotain ihan muuta. Alkaa oikeasti näyttämään tosi kivalta ja kun väri vaihtui ilmasulkupaperiin ruskeasta vaaleammaksi, niin jotenkin tilakin avautui taas ihan erilailla. Lattian lievät epätasaisuudet aiheuttivat lieviä pulmia. Tai no, otimme hieman liian tarkkoja mittoja joten löysimme kiilat toisesta huoneesta ja käytimme niitä korokepaloina. Ehkä ei ole fiksua laittaa ihan millilleen lattiasta kattoon, kun talo kuitenkin elää ja asettuu.
Keittiö odottamassa teippausta ja levytystä.
Alkaa se vaan kivasti siistiytymään, kun noita levyjä saa seinään. Tylsä juttu on se, että rakennesuunnitelmissa oli, että seinissä pitää olla tupla Gyproc limittäin. Syy tähän on se, että sillä halutaan vielä lisäjäykistää runkoa, että on sitten jämpti. Ok, mutta ottaa sekin taas sen 13 mm pois huonetilasta.
Näihin mittauksiin ja leikkauksiin se aika menee aika tehokkaasti. Voisihan tuonkin kiskaista vaan leikkurilla, mutta tällä tavalla tulee merkittävästi siistimpää ja vähentää ilmavuotoja rakenteisiin. Pääasia kuitenkin on se, että kodinhoitohuonetta saatiin hyvin edistettyä. Jospa sen saisi pikapuoliin valmiiksi, koska pitäisi olla joku paikka kiikuttaa romppeita seuraavaksi. Tänään nimittäin tyhjättiin poikien huone katon purun vuoksi. Kohta pitäisi saada oma makkari tyhjäksi, kun pitäisi yksi väliseinä purkaa ja puhkaista pari ikkunaa yläkerrassa.
Huomenna on sitten lastenhoitopäivä. Emäntä on taas töissä ja pitäisi nuorimmaista käyttää tutustumassa päiväkotiin, klo 12 tulee "kattoasiantuntija" antamassa tarjouksen peltikatosta ja sitten pitäisi hakea keittiön, KHH ja eteisen laatat Vantaalta.
Laattoja pitäisi hakua 900 kiloa ja oli pakko varmistua siitä, että autossa riittää kantavuutta. Olisi kohtuullisen kurjaa, että liikenneympyrässä auto päättäisikin notkahtaa keskeltä ja pakoputket laahaisivat maata. Auton ohjekirjaa ja ovesta löytynyttä tarraa tavaillessa totesin, että eiköhän ole melko turvallista laatat tuoda yhdessä kuormassa. Tarvii vaan muistaa ottaa kuormaliinat mukaan. Olisi aika murheellista jos joutuu jarruttamaan ja yhtäkkiä auton CD soittimeen menisikin keramiikkalaattaa.