♥ Siskolle ja Ellikselle. Tällä hetkellä puikoilla miehelle. Beibillekin on yhdet valmiit, mutten jaksanut kuvata. Niin ja yksillä puikoilla on myös beibin housut.
♥ Pakkasessa olisi 10 kiloa mansikoita ja 5 kiloa vadelmia. Mustikat kypsyy ja hillojakin tarvittaisiin. Ehkä viikonloppuna saisi jotain haettua, vaikkei kunnollisesta marjahulluudesta voi edes haaveilla. Omasta maasta saadaan viimeinkin mansikoita, hitaasti mutta varmasti, pieniä mutta makeimpia kaikista. Olen saanut yhden, Ellis syö loput ennenkuin me ehditään J:n kanssa edes nähdä niitä.
♥ Löysin kirppikseltä kerrankin jotain ihan itselle. Paksu, tekninen ulkoiluhuppari oli enemmän kuin paras löytö koskaan, kun takit ei mene enää kahta kokoa liian isoa R-Collectionin anorakkia lukuunottamatta kiinni. Vettä se ei pidä, mutta sitten ei ulkoilla sateessa. Tai kastutaan, sama kai tuo.
♥ Siskolla alkaa koulu tänään, melkein jännittää sen puolesta. Kysyin ekana että onhan se ostanut uusia kyniä ja vihkoja - oli se. Minäkin voisin, vaikken nyt koulua aloitakaan. Uudelle kalenterillekaan ei ole tarvetta. Odotan, että saan valita hartaudella meille uuden seinäkalenterin vuodelle 2016. Olen jo päättänyt ostaa sellaisen överiaikuisen perhekalenterin, jossa jokaiselle perheenjäsenelle on oma sarake.
♥ Eilen iski hillitön tarve olla yksin, tai ainakin ilman lasta ja miestä. Pistin miehelle viestin että hae äitiltä ja tulin kymmenen jälkeen kotiin. Käytiin siskojen kanssa syömässä, jäätelöllä ja tulistelemassa ilman tulia. Oli ilta-aurinko, vanhaa Antti Tuiskua, kuvaushommia ja laatutakuisia juttuja. Nauroin niin että itkin ja lauloin pelottavan hyvin ulkomuistista ota kuva että sinut siinä nään. Oli kivaa, oli kivaa tulla kotiin kun nuo kaksi oli liian myöhään vielä katsomassa telkkarista auto-ohjelmia sylikkäin säkkituolissa. Illalla luin sähköpostia syksyn jumppa-aikatauluista ja fantasioin taas vaihteeksi treenikalenterin täyttämisestä. Pääsin syliin, siihen, johon olen kohta nukahtanut kahdeksan vuotta. Aika kauan, tai vähän. Tunnustelin potkuja ja sanoin, että pitäisi se pinnasänky rempata ja vaatekaappi laittaa ja hakea kaksi pakettia postista, onkohan ne siellä vielä, niin ja ei vitsi minä unohin sen työjutunki argh pakko mennä huomenna heti aamusta, ja mitenhän tässä nyt lopulta edes käy. Kuuntelin sen saman rauhoittavan mutinan, että joojookylläsesiitäjoooonsamaamieltälaitanlaitanlaitakkohuomennamuistutahuomennaettäkoiranruokaloppujaviittikköpessänuotoisettyöhousut.
Arki. Erilainen ja tätä samaa silti. Turhauttavaa, ärsyttävää, ja kuitenkin piti sanoa illalla että oon minä aika onnellinen. Koska oon.