Tiedättekö, mikä on kastekoppa? Ei, ei ole mitään tekemistä kirkon ja lapsikasteen kanssa, vaan matojen. Entä, tiedättekö eron kastekopan ja timpurin (kirvesmiehen) työkalupakin välillä? Äkkinäinen voisi luulla kastekoppaakin työkalupakiksi, mutta kalamiehiä (poikia ja tyttöjä) ei yhdennäköisyys hämää.
Vaarillani ja appiukollani oli molemmilla tilava timpurin työkalupakki. Se valmistettiin puutavarasta. Laidat ja pohja sahattiin laudasta samanmittaisiksi ja niiden reunat veistettiin jiiriin (viistottiin). Päädyiksi veistettiin ylöspäin levenevät ja sitten taas laitojen yläpuolelta kapenevat päätylaudat (ala- ja yläkulmasta katkaistu salmiakki). Päätylautojen välille kiinnitettiin kantokahva pitkittäin. Pakki olisi epävakaa, jos kahva olisi kiinnitetty poikittain, ovathan kirvesmiehen työkalut (saha, vasara, naulat, mitta jne.) painavaa tavaraa.
Kalamiehillä (kuten iskällä ja veikalla) puolestaan oli puusta valmistettu kastekoppa (matolaatikko). Sen ”räjäytyskuva” on samankaltainen kuin puisen työkalupakin, mutta kastekoppa on suorakulmainen, siinäkin päädyt ovat sivuja korkeammat. Kopan toisessa päädyssä seinän jälkeen on vielä jatkeena ”parveke”. Parvekkeen ylle kaartuu pellistä taivutettu katto, johon on naulalla hakattu ilmareikiä. Tällä suojaisella parvekkeella on paikka valolle. Pikkupoikien (ja tyttöjen) matolaatikossa valona oli kynttilä, joka painettiin pohjan läpi lyötyyn naulaan, jotta se pysyi pystyssä kopan heilahdellessa kävelyn tahtiin. Mutta ”oikeilla kalamiehillä” parvekkeella oli kiinteä rasvakuppi.
Meillähän ei heitetä mitään pois, joten appeni jäämistöstä löytyi havaintoväline, jonka yritän kuvailla tähän. Kuviahan en tekstissäni käytä. Rasvakupissa on kuppi ja kansi, joissa molemmissa kierteet. Kannessa on reikä. ”Rasvakuppi oli koneen akselistossa laakeripukin ulkokehälle kiinnitetty pysyvä koneen osa – aikana ennen rasvaprässiä tai automaattivoitelua. Kantta kiertämällä rasvakupin tilavuus pieneni ja vaseliini tms. puristui ulos voitelemaan konetta”, selitti mieheni, kun kysyin selkokielistä opastusta asiasta.)
Rasvakuppiin kalamiehet kaatoivat valopetroolia, jota voitelureiästä pujotettu hamppusydän imi polttoaineeksi palaessaan. Sydän oli samaa hamppulankaa kuin öljylampuissa käytetty. Takaseinässä oli vielä kirkkaasta pellistä peili, joka heijasti valon suuremmaksi. Näin kalamiehet näkivät poimia kasteet, jotka olivat sateen jälkeen nousseet pinnalle. Nykyään valon taitaa saada turvallisemmin otsalampusta.
Kastekoppa ei siis ole timpurinpakki ajalta ennen otsalampun keksimistä. Se on varta vasten kasiaisten keräämiseen tarkoitettu keräys- ja säilytysastia. Kopan pohjalle laitettiin ensin multaa ja vesiheinää, jotta kasteilla olisi kosteutta ja ravintoa, kopassa oli niin ikään ilmareikäinen irtokatto pellistä, jotta arvokkaat lierot säilyisivät hengissä, mutteivät pääsisi pakenemään.