Viikon puhdetyö, olkaa hyvät:
Kaikki alkoi tästä:
Tai pikemminkin tästä blogipostauksesta, johon armas mieheni törmäsi joskus viime talvena. Viikkokausien vihjailun ja suoranaisen anomisen jälkeen annoin periksi ja sanoin yrittäväni ommella laukun, kun kerran kaavat ja yksityiskohtaiset ohjeet netistä löytyvät. Ostimme kaikki tarvittavat tilpehöörit aina sisustan kovikkeita myöten (hintaa näille tuli yhteensä noin 30 euroa) ja printtautimme kaavan oikeassa koossa. Ja sitten... minä jänistin.
Olen ommellut vuosia. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Opiskelin lukion ja yliopiston välissä pukuompelijaksi, joten naisten vaatteet ovat minulle verrattain tuttuja. Kaikesta huonekaluihin liittyvästä olen kantapään kautta oppinut pysymään kaukana ja pelkäsin, että laukut menisivät samaan sarjaan. Ja ennen kaikkea tietysti pelkäsin, että tuotan miesparalle pettymyksen. Tämä kun on huokaillut nyt jo aika monta kuukautta, miten kätevä tuollainen laukku olisi.
Tarvittava potku persauksille tuli viimein viime viikonloppuna, kun mies päätti ilmoittautua ensi sunnuntaina ajettavaan Great Dublin Bike Rideen. Ja se laukku - se olisi tämmöisellä reissulla niin äärest kätevä. Eli vaimo hommiin.
Ensin vietin tovin leikkaamalla ja ihan vain pähkäilemällä, mihin ihmeeseen mikäkin osa tulee. Sitten pääsin pitkästä aikaa kamppailemaan vinonauhan kanssa. Siisteistä kulmista kiitän tämän blogipostauksen erinomaista ohjetta.
Paksu vedenpitävä kangas ei ole kovin sormi- tai nuppineulaystävällistä eikä koneeni niele paksuimpia kohtia ihan noin vain vikisemättä. Yllättävän hyvin se kuitenkin toimi. Kulmat, joissa oli kangasta paikoin neljä kerrosta (eli joutui ajamaan saumanvarojen yli) kääntelin ihan suosiolla käsipyörän avulla. Tikkiä ei alapuolelta saanut yhtä siistiksi kuin päältä, mutta eihän sinne kukaan katsele. (Eihän?) Ja mieskin sanoi epätoivoissaan, että saa olla rustiikkinen ja käsin tehdyn näköinen. Siinä viimein jotain, minkä saatoin takuuvarmasti luvata!
Tyhmyyksissäni en tutkinut ohjetta kovin tarkkaan ennen tarvikkeiden ostoa, joten kaikki päällitikkaukset tulivat sitten mustalla. Enkä montaakaan kertaa viitsinyt purkaa, jos joku kohta meni vähän vinoon...
Tässä taskut ommeltuina, ennen sivupaneelien kiinnitystä:
Tuo stiplu vahvistuskaitaleen alapäässä häiritsisi muuten, mutta se jää laukun pohjaan.
Vasta sivupaneelit kiinnitettyäni aloin uskoa, että tästä tosiaan tulee laukku. Tässä takanäkymä eli pyöräilijään päin tuleva puoli:
Sivusta näyttää tältä. Ylempi tarranauha on Tutkijan nimilaattaa varten.
Ja tässä vielä etutasku:
Päällä olevan karttataskun ompeleminen oli yhtä tuskaa. Lopulta se piti tehdä kokonaan käsin veivaamalla, koska poljinta käyttäen alalanka meni aivan mahdottomalle sykkyrälle. Tarranauhan ompelin puoliksi käsin ja siitä tuli ruma (tietenkin, koska se on juuri tuossa päällä...).
Vielä pitää ideoida lopullinen kiinnitys tankoon (toistaiseksi laukku kiinnittyy ainoastaan tarranauhalla pakkariin tuosta takaa ja pohjasta) ja leikata muovista kovikkeet sisälle, jotta laukku pysyy varmasti muodossaan.
Älä kokeile tätä kotona, ellei sinulla ole jonkin verran ompelukokemusta, kohtuullisen jykevä ompelukone ja hitunen kärsivällisyyttä. Siitä huolimatta sanoisin, että tämä oli lopulta helpompi homma kuin luulin. Ja nyt hoen sitten taas loppuvuoden: "Kuka on paras vaimo?"
Kuvat: Sunroom