Muistatteko, kuinka ylistin arkea joskus elokuun loppupuolella? Särkynyttä kehyksen lasia jne...
Ja tässä se reppana kehys nyt sitten olisi...
Köyhän miehen joulukalenterina. Tai jouluisena muistitauluna, kuinka vain.
Elokuusta on tultu monin tavoin pitkälle, ja joulun tuloa on kaiketi turhaa yrittää huijata...tulee kuitenkin, vaikkei olisi yhtään tikkua ristissä! Koska en enää saa ihan yhtä isoja kiksejä suklaisista vastaavista, voisin kai tänä vuonna kokeilla tällaista aineetonta päivien laskemista. Ajattelin, että kirjoittaisin jokaiselle päivälle pienen viestin...kertoisin niiden kautta sellaisia isoja ajatuksia, joita tulee liian harvoin sanottua ääneen...ja niitä pieniä asioita, joita elämältä vielä toivoisin. Ehkä tuleva uusi vuosi voisi pohjustua tällä tavalla erityisen hyvin, eikö vain? :)
Aineettomia toiveita siis...vaikka hienovaraiset vihjeet, ihan suoraan lapulle kirjoitettuna, voisivatkin olla miespuolisille lahjanantajille suuri helpotus. Ja miksei äideille, vaimoille, siskoille ja tyttöystävillekin. Ainakin kokotiedot voisi aina kerta vuoteen päivittää puolin ja toisin, mikäli pientä elämistä on sillä saralla tapahtunut ;) Mutta se ei taida kuitenkaan olla joulukalenterin syvin tarkoitus, heh!
Taidanpa hyödyntää Ikean numeroituja pakettikortteja tässäkin puuhassa, pitää vain huomenna käydä ostamassa yksi paketti lisää jompaa kumpaa väriä. Alkoi muuten ihan itseäkin huvittamaan, kun kasasin kokoon noita hapsuja...tuli mieleen eräskin ruotsalainen miljonääriäiti, joka on kovasti tykkästynyt tupsuihin :) "Ne tekevät kodin jokaisesta paikasta kirkkaamman." Hmm, taitaa minun tupsut mennä tähän samaan "köyhän miehen" -kategoriaan. Mitään valtavaa valoilmiötä en ole ainakaan vielä havainnut...ehkä sitten jouluyönä?
25 yötä jouluun on.
Ideaa saa käyttää, muttei oo pakko. Onhan se suklaa kalenterillakin oikein hyvä! ;)