Kuten arvata saattoi, niin ihan ei työt edistyneet, kun piti lapsenvahtina olla, mutta jotain kuitenkin. Sen kyllä heti huomaa, kun ei ammattimiehet ole enää paikan päällä. Hirveästi aikaa menee tuumailuun ja se ei todellakaan auta, kun on 2-vuotias innokas apuri mukana tarjoamassa apua.
Olin itseeni tyytyväinen, kun keksin remppahomman, jota voi tehdä samalla kun vahtii lapsia. Ei muuta kuin Sonera Viihde päälle ja vastuullisena vanhempana istutin lapseni telkkarin eteen. Itse syöksyin eteisen kimppuun ja aloin oikaisemaan laastilla seinää ja hiomaan sitä tasaiseksi. Työ eteni erinomaisesti, kunnes se vanhemman vaisto, että kun on liian hiljaista, niin jotain on pielessä. Tälläkin kertaa vaisto piti paikkansa. 2-vuotias tyttäremme oli omassa tahdissaan todennut, että kakkahousuna ei ole kiva olla. Mitäs siinä muuta, kuin riisuu vaipan ja sitä savea siis oli joka puolella. Eli jos sai tunnin verran tehdä rakennushommia, niin melkein sai pari tuntia siivota yökkien toisenlaista tasoitemassaa ympäri kämppää. Hyrrrrrr..
Kun purimme vanhan seinän kulkuaukoksi uuteen keittiöön, jäi pari tälläistä töröä ikävästi jäljelle. Noista pitää hommautua eroon. Tosin putkimies ällistytti minua ehdotuksellaan, että laittakaa eteen joku kaappi??? Miksi ihmeessä laittaisin kaapin kulkuväylän eteen? No, käsittämätön kommentti ohitettu ja seuraavaksi miettimään, että miten noista pääsisi eroon. En todellakaan halua repiä tuota lattiaa auki, joten otin Bosch multi-toolin käteen ja leikkasin parin parkettisauvan verran pois tuosta lattiasta. Mikä ihanuus siellä odottikaan....toinen putki oli liitoksella ja toinen olikin sitten hitsattu paikanpäällä suoraan runkoputkeen. No, puukkosahalla sitten katki (en suosittele rälläkkää, ellet halua poltta taloasi) ja putkari väkersi siihen kierteen jotta saatiin tulpattua se. Tänään sitten laitoin palasiin liimaa ja paineilmanaulaimella paukutin takaisin paikoilleen. Noille koloille pitää vielä keksiä jotain.
Vähenee yläkerran paleleminenkin. Alunperin oli suunnitelmissa muuttaa koko talo lattialämmityksen piiriin, mutta rakentamisen realiteetit iskivät onneksi aikaisessa vaiheessa. Eli pistettiin perinteiset patterit takaisin seinille. Muutokset pystyy hoitamaan myös myöhemmin, mutta nyt on vain tärkeätä saada kämppä takaisin asumiskuntoon. Hieman on ollut eläminen viileätä ilman lämmitystä. Ei tämä nyt edelleenkään totaalisesti elämää pelasta, kun yläkerrasta puuttuvat edelleen eristeet, mutta lämpöisempää on, kun on lämmitys.
Eivät nuo tatit kyllä kauniita ole. Tätä tämä remontoiminen on. Aikanaan osattiin rakentaa niin, että koneellista ilmanvaihtoa ei tarvittu, vaan kaikki hoitui painovoiman avulla. No, nyt tämä ei ole edes vaihtoehto. Siellä löytyy nyt sitten 3 töttöröö katolla. Yksi viemärin tuuletuksella, yksi huippuimurille ja sitten kekkoslovakian unelma, radontuuletusputki. Asetuksien kukkanen. Sellainen pitää olla, jos on tuulettuva välipohja riippumatta siitä onko Radonia tai ei. Olemme tehneet radonmittaukset talossamme ja vaikka sitä ei ole pätkääkään, niin se ei merkitse mitään. No, nyt ei varmastikaan ei ole mitään, mitä alunperinkään ei ole olemassa.
Oli kyllä ihan pakko ottaa Get-away rakennustyömaalta. Tuntuu muutenkin, että Mr. Murphy on kylässä. Vaimon Chevy Tahoesta oli ruostunut ABS jarruputki puhki ja kun Suomesta kyseli tarjousta auton korjauksesta, niin ne olivat 800 euron paremmalla puolella. Etelä-Helsingissä hinnat olivat onneksi kohdallaan ja sama työ osineen oli 200 euroa. Joten matka sinne sitten ja mietinnässä oli myös edukkaammat remonttitarvikkeet. Hämmästys oli tässä suhteessa suuri....Eestistä löytyi kyllä edullisia hanatarvikkeita, mutta ne jäivät hyllyyn. Tiedä sitten, että onko syy nerokkaan protektionismin, mutta Suomessa vaaditaan tiettyjä tyyppihyväksyttyjä hanoja, joita ilman vakuutus ei maksa mahdollista vesivahinkoa. Vastaavasti putkimiehet eivät välttämättä suostu tyyppihyväksymättömiä asentamaan ja samaan hengenvetoon voi sanoa, että ei muuten ole edes helppo löytää tuota listaa hyväksytyistä. Noh, Oraksen hanat olisivat olleen Tallinnassa 2 euroa halvempia, joten jätin ne hyllyyn. Ne edukkaimmat olisivat olleet 1/4 Oraksen hinnoista, mutta en uskaltanut ostaa niitä.
Yön olimme Tallinnassa ja takaisin hommiin. Oli kyllä tervetullut henkireikä tähän remonttiin, vaikkakin koko reissun ajan harmitti, että projekti ei edistynyt lainkaan. Tässä vanhimman pojan huone.
Poikamme oli valinnut huoneen yhden seinän väriksi sinisen. Nyt saatiin maalattua se pariin kertaan ja huone on parkettia ja sähköistystä vaille valmis. No joo, ehkä yksi ovikin puuttuu.
Keskimmäinen oli valinnut oman huoneensa väriksi oranssin. Hieman isiä irvistytti tuo väri, mutta sillä mennään. Mahtaako olla tuleva Ajax fani tässä huoneessa?
Saatiin kasattua kylpyammekin yläkertaan. Mikään mega-spa tuo ei ole, mutta emäntä oli ainakin onnesta soikeana ja meillä on toimiva vessakin. Aivan loistavaa. Pala kerrallaan tämä valmistuu. Aina välillä meinaa loppua usko, mutta kun näitä blogejaan kirjoittelee niin tässä huomaa, että eteneehän tämä. Julmetusti on vielä hommia, mutta tekemällä tämä loppuu....