Tykkään syksystä monestakin syystä. Yksi on se, että silloin on enemmän aikaa luoville projekteille.
Kun kesällä viikonloput menee säntäillessä paikasta toiseen ziljoonan kaupunkitapahtuman perässä, eikä yhtäkään aurinkoista tai ylipäätään ulkoilukelpoista hetkeä voi tuhlata sisätiloissa, syksyllä on ihan ok vain olla.
Olen sitä ihmistyyppiä, joka suunnittelee illat ja viikonloput helposti itseltäkin huomaamatta täyteen. Tyhjä sivu kalenterissa tuntuu suurelta mahdollisuudelta, johon on mahtava keksiä täytettä. Viime aikoina olen kuitenkin koittanutta olla järjestämättä itselleni ihan niin paljon menoja.
Kokonainen päivä tai parhaimmassa tapauksessa kaksi ilman suunnitelmia on toisinaan ihanan virkistävää.
Silloin voi tehdä juuri sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä mukavalta. Voi, vaikka keskittyä niihin luoviin projekteihin, mihin ei koskaan tunnu löytyvän aikaa. Juuri niihin, joihin törmää Pinterestissä tai blogeissa, mistä ajattelee, että olisi kiva kokeilla itsekin, ja sitten ne jäävät.
Olen huomannut, että tartun paljon helpommin sellaisiin projekteihin, millä on joku funktio. Voin neuloa huivin tai ommella tyynyn, mutta en mielelläni käytä aikaani sellaiseen, millä ei ole mitään selkeää käyttötarkoitusta. Olen yrittänyt päästä pois tästä ajattelutavasta.
Joskus on kiva tehdä asioita ilman paineita onnistumisesta. Tehdä vain tekemisen ilosta.
Yhtenä hiljaisena lauantaina kaivoin viime keväänä ostamani värikynät esiin ja aloin piirtää. Piirtäminen on yksi niistä asioista, joita olen aina halunnut oppia, mutta joka tuntuu aina vain liian hankalalta asialta selätettäväksi.
Onneksi satuin hankkimaan puolivahingossa akvarellipuuvärit. Vettä vähän sekaan ja jäljestä tuli heti paljon kivempi. Innostuin vielä tuhertelemaan mustalla tussilla päälle, eikä jälki ollut enää ollenkaan niin kökköä kuin mistä lähdin liikkeelle.
Kaikki hyvät piirtäjät aina hokevat, että piirtämään voi oppia vain piirtämällä. Ehkä ajatuksessa on jotain perää.
Intouduin taiteilemaan kasan kuumailmapalloja ja kuin huomaamatta, olin leikannut akvarellilehtiön sivun neljään osaan. Näistähän tulisi kivoja postikortteja.
Minkä sitä seepra raidoilleen mahtaa. Seuraavaksi lupaan jättää taiteilut lehtiööni.
Ihanan luovaa viikonloppua!
