Kiinnostuin lankojen kasvivärjäyksestä pari kesää sitten vahingossa, kun törmäsin aiheesta kertovaan juttuun netissä. Minua kiehtoi erityisesti kasvien hyödyntäminen värjäämisessä erilaisten kemikaalien sijaan sekä lankojen värin ”luominen” itse. Otin asiasta selvää ja päätin itsekin kokeilla. Itselleni tärkeintä oli kokeilla jotakin uutta ja kiinnostavaa enkä ollut hirveän kiinnostunut hankkimaan erilaisia kemikaaleja, joilla väreistä saisi voimakkaampia ja pysyvämpiä. Päätinkin värjätä mahdollisimman luonnonmukaisesti eli käytössäni oli periaatteessa vain vettä, kasveja ja lankaa, sekä tietenkin kattilat ja muut välineet.
Värjäsin neljä luonnonvalkoista suomalaisesta lampaanvillasta olevaa vyyhtiä ja kasveina käytin saniaista, pihlajaa, nokkosta ja raparperia. Väreistä ei tullut mitenkään hirveän voimakkaita, mutta kuten jo sanoinkin, itseäni ei niinkään kiinnostanut voimakkaat värit vaan pikemminkin ajatus siitä, että jalassani voisi olla villasukat, joiden värin olen saanut aikaan itse keittämällä vaikkapa nokkosta.
Vaikka lankojen kasvivärjäys voi olla aika pitkäveteistä ja aikaa vievää hommaa, päätin värjäillä lankoja taas viime kesänä, kun siihen tuli tilaisuus. Viime kerralla ihastuin erityisesti nokkosella värjäämääni lankaan, sillä vaikka nokkosella värjätty lanka oli melkeinpä lähimpänä alkuperäistä, omaan silmään se heleä ja samalla kylmä sävy oli kaunein. Siksi valitsin nokkosen toiseksi värjäyskasviksi. Toiseksi kasviksi valikoitui vähän kuin vahingossa punasipuli, tai tarkemminkin sen kuoret, kun kuulin, että äidilläni oli niitä pussillinen kerättynä minua varten.
Käytin apuna Luonnosta väriä lankoihin–kirjaa, joka täynnä ohjeita erilaisilla kasveilla värjäämistä varten. Lankana käytin Pirtin kehräämön suomalaisesta lampaanvillasta tehtyä kampalankaa.
Nokkosten kohdalla toimin seuraavasti: nokkoset kerättiin pussiin ja jätettiin kuivumaan. Täytin suuren kattilan nokkosilla ja sen jälkeen lisäsin veden niin, että kattila oli täynnä. Keitin seosta tunnin ajan, minkä jälkeen siivilöin liemen ja siirsin sen takaisin kattilaan. Lisäsin kastellun langan liemeen, kun vesi oli lämmintä ja nostin lämpötilaa antamatta veden kuitenkaan kiehua. Annoin langan olla liemessä tässä lämpötilassa noin tunnin.
Tämän jälkeen sammutin levyn ja nostin kattilan ja siellä olevan liemen lankoineen jäähtymään. Kun liemi ja lanka oli jäähtynyt, pesin langan lämpimällä vedellä, jossa oli loraus etikkaa. Tämän jälkeen huuhtelin ja pesin lankaa kunnes pesuvedestä tuli kirkasta. Lopuksi vein langan ulos kuivumaan varjoisaan paikkaan.
Punasipulin kohdalla seurasin osittain kirjan sipuliohjeistusta, sillä ajattelin kummankin sipulin kuorien toimien suunnilleen samalla tavalla. Laitoin siis kuoret kattilaan ja liotin vedessä yön yli. Seuraavana päivänä keitin vettä tunnin ajan, minkä jälkeen siivilöin liemen ja siirsin takaisin kattilaan.
Kirjan mukaan langat olisi pitänyt laittaa veteen poistamatta kuoria, mutta koska en halunnut alkaa lopuksi nyppimään kuoren palasia langasta ja koska liemessä oli vahva väri, päätin ottaa kuoret pois. Kun veden lämpötila oli laskenut kädenlämpöiseksi lisäsin kattilaan kastellun langan. Kuumensin liemen päästämättä sitä kiehumaan ja annoin langan olla kattilassa tässä lämpötilassa noin tunnin. Tunnin värjäyksen jälkeen sammutin levyn ja siirsin kattilan sekä siellä olevan liemen ja langan jäähtymään. Jäähdyttyä pesin ja kuivasin langan samoin kuin nokkosella värjätessä.
Nokkosella värjätty lanka oli aika saman sävyinen kuin aiemminkin värjäämäni. Punasipulin kuorien värjäämän langan väri oli taaskin täysi yllätys, ja positiivinen sellainen. Langasta tuli oranssihtavan punertava, ehkä vähän okramainen. Ihastuin lankaan niin paljon, että on pakko alkaa keräämään punasipulin kuoria, että pääsen värjäämään taas ensi kesänä. Innostuin tekemään tästä langasta villasukatkin, mutta niistä kerron lisää myöhemmin.