Täällä ollaan palattu kotiin Texasista, aikamoinen matka! Raleighin palasivat kaksi uupunutta, mutta niin onnellista matkaajaa. Palaan reissuun myöhemmin kunhan saan kuvat koneelle. Viikossa on tapahtunut niin paljon että pää on aivan pyörällä kaikista ihanista jutuista.
No mutta, niistä myöhemmin. Viime viikon keskiviikkona kerroin ostaneeni karjalanpiirakka-ainekset ja näin siinä kävi loppujenlopuksi:
Käytin karjalanpiirakoiden valmistamiseen Marttojen ohjetta (http://www.martat.fi/ruoka/reseptit/karjalanpiirakat/), desimittaa (tai mitään muutakaan mittaa) meillä ei ole, joten tein oman mittayksikköni juomalasista ja teipistä. Piirakat olivat tasan niin hyviä kuin miltä näyttävät, mutta pieni varoituksen sana kuitenkin: Tämä oli ensimmäinen kerta kun leivoin näitä ihan itse ja seuraavana päivänä minua kosittiin. Olen vahvasti sitä mieltä että yksi asia johtaa toiseen ja tässä kyllä karjalanpiirakat johtivat kihlautumiseen!
Tässä lopputulos. Suurpiirteisenä ihmisenä en liiemmin leipomisesta välitä, sillä mittailu, näpräily jne meinaa yleensä alkuinnostuksen jälkeen alkaa tylsistyttämään.
Riisipuuro valmistui kuin itsestään lasisessa salaattikulhossa höyryttämällä, sillä välin ehti hyvin tekemään muita hommia.
Sitten työvaiheet:
1. Vaivaa taikina höpöttäen.
2. Ylläty hyvästä lopputuloksesta taikinan suhteen.
3. Kaulitse taikina nopeasti ohueksi viinipullolla ja tee siitä lasilla ympyröitä.
4. Lataa puuroa sisään ja rypytä nätisti. Riemuitse jokaisesta onnistuneesta!
Uunissa eivät tehot riittäneet vaadittuihin astelukemiin, joten käytin hiukan alhaisempaa paistolämpötilaa. Näitä kehtaa kyllä tarjota muillekin jos niitä Kiitospäiväksi väkerrän lisää. Tuo testierä meni nimittäin parempiin suihin hyvin äkkiä!