Uusi sänky, tai siis tarkemmin ottaen paremmin vaivaisille selillemme sopivat patjat ovat olleet haavehankintalistallamme jo ties kuinka pitkään. Kun veronpalautuksille alunperin suunnittelemamme käyttökohde peruuntuikin, oli aika selvää että nyt on aika panostaa parempiin uniin ja vähemmän jäykkiin herätyksiin.
Luulimme, että patjametsästyksessä kuluisi pidempikin tovi, mutta ei. Asiantuntevassa opastuksessa löysimme viime viikonloppuna itsemme Mikkelin Askossa pikapikaa pötköttelemässä sellaisilla patjoilla joista en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Älyvaahtoisilla sellaisilla, joista Askon omat sivut kertovat näin:
"Eclipse-malliston patjoissa on ainutlaatuinen Asko Bonnell -älyvaahto®, joka muotoutuu yksilöllisesti vartalon lämmön ja painon mukaan. Patjan miellyttävyyden tunnetta lisää sisuksen materiaalin avosoluinen ilmastoituva rakenne.
Asko Bonnell -älyvaahto® antaa nukkujalle painottomuuden tunteen, rauhallisen ja rentouttavan unen. Nukkumisasentoa ei tarvitse muuttaa jatkuvasti, koska nukkujan kehoon kohdistuva pintapaine jakautuu tasaisesti. Se estää pintaverenkiertoa häiritsevien painekohtien muodostumista eli puutumista.
Eclipse-patjat sopivat erittäin hyvin selkä- ja hartiakivuista kärsiville, koska Asko Bonnell -älyvaahto® tukee erinomaisesti myös sivusuunnasta."
Mikkelissä patjat jäivät vielä pohdinnan asteelle, mutta yön yli nukuttuamme ja sunnuntaina Lahteen kotia kohti ajellessamme päätös vahvistui. Ja ennen kuin edes pääsimme kotiin saakka, olimme Lahden Askossa pötkötelleet vielä moneen kertaan läpi kaikki eri kovuudet ja yhdistelmät eri sijauspatjojen kanssa. Ja niin, tehneet myös lopullisen tilauksen - miehelle kovempi ja minulle hieman pehmeämpi patja, sekä yhteinen sijauspatja suojuksineen. Ei mitään ilmaista lystiä, mutta toivon mukaan sellainen hankinta joka ajan mittaan maksaa itsensä takaisin juurikin niinä parempina unina ja kivuttomampina selkinä.
Ja kun patjat olivat hinnakkaampaa sorttia, päätimme että voimme hieman pihistää sängynrungossa. Siispä suuntasimme maanantai-iltana työpäivän päätteksi Vantaalle ja Ikeaan. Olin jo aiemmin tiiraillut paria runkovaihtoehtoa sillä silmällä ja lähemmällä tarkastelulla totesimme, että mustanruskea Hemnes-runko on meille se sopivin. Hitusen vanhahtava, muttei silti liian talonpoikaismainen. Ja sitäpä sitten mies minun säälittävän vähäisellä avustuksella eilen ahkeroi kasaan. Ja kuluihan siinä tunti jos toinenkin. Huh huh.
Ähinän, puhinan ja muutaman kauniisti täräytetyn kirosanan jälkeen runko saatiin kuitenkin kasaan ennen nukkumaanmenoa. Ja pedattiinkin - tosin vanhoilla vaahtomuovisilla vieraspatjoillamme, sillä niitä älyvaahtoisia odotellaan vielä.
Ja sitten kun ne tulevat, otan ensimmäistä kertaa käyttöön puhtaanvalkoiset pellavalakanat... Ahh. Tulisivat jo.