Valokuva-albumiemme perusteella pojan lapsuudessa äiti ei ole ollut koskaan paikalla -olen aina kameran takana. Raksahippi elää hetkessä, eikä taltioi hetkiä, ei koskaan valokuvaile edes puhelimellaan. Minulla on hipistä ja pojasta tuhansia kuvia puhelimet, tietokoneet ja laatikot pullollaan. Välillä käy mielessä, että nyt pitäisi ottaa kuva koko porukasta, mutta pönötyskuvat ja poseeraus tuntuu myös tyhmältä. Edes nimiäisissä emme muistaneet ottaa perhepotrettia! (mikä on hyvä asia, koska nimiäiskuvissa muistutan pienen poskipuna+salamavalo -tapauksen takia Pelle Hermannia)
No, kaivoin KAIKKI kuvat, joissa meidän perhe on kolmistaan koolla. Niitä ei ole montaa. Valmistautukaa visuaaliseen ilotulitukseen..
Tämä kuva otettiin taidesuunnistuksessa taiteilija Jyri Pitkäsen studiossa. Ihan kiva, mutta lähden tästä kohta haukkaamaan hampaillani ilmaa.
Tui tui! Poika taitaa olla kuvassa noin viikon ikäinen.
Mestariotos.
Lempipuuhamme.
Isyydentunnustuskävelyllä Pyynikin harjulla. (lasketaan tämäkin, vaikka poikaa ei näy..)
Olemme palomiehiä!
Meillä on vessanpönttö!
Olemme tosi hauskoja ihmisiä!