Muistatteko, kun viikko sitten kovasti mainostin huonon piparionneni kääntyneen paremmaksi. No, ei olisi kannattanut. Nimittäin heti sen jälkeen sattui pahanlaatuinen katto-onnettomuus. Jos joskus harkitsette polkkakarkkien käyttämistä piparitalon kattomateriaalina, niin älkää. Ellei sitten piparitalonne ole terästä. Minun kattoni nimittäin repesi tuosta noin vain polkkakarkkien painosta tuhannen päreiksi ja levisi pitkin lattioita. Tällä kertaa tosin oli hyvää onneakin matkassa, sillä olin jollain ihmeen intuitiolla tehnyt VARAKATON. Joskus osaakin sitten olla huomaamattaan kauhean fiksu.
Harmi vain, että söpöt polkkakarkit eivät nyt sitten päässeet ollenkaan taloa koristamaan, mutta ihan kelpo mökki siitä silti tuli! On suklaahalkoja, toffeelumipalloja, marmeladikuusia, polkkatikapuut ja mariannelumilyhty. Mitä muuta sitä voisi kaivata?
Piparitalon rakentaminen on sitten hauskaa puuhaa, tosin samalla myös varsin hermoja raastavaa. Tänä vuonna menin taas tällä perinteisellä mummonmökkilinjalla, mutta ensi vuonna lupaan kokeilla jotain erilaista. Ehkäpä jotain Muita ihania -blogin suloisen pipariseinän tapaista. Lupaan myös vakavasti harkita itse tehdyn pikeerin kokeilemista, jos sillä saisi vaikkapa vähän siistimpää jälkeä kuin kaupan sokerikuorrutteella.
Onko teillä muilla tapana leipoa piparkakkutaloja, -kyliä tai muita vastaavia? Jos blogistanne löytyy kuvia, linkatkaa ihmeessä :)
Ainiin! Perjantaina sattui sitten huikea juttu! Lilyn toimitus antoi blogilleni Suosittelemme-leiman. Iso kiitos kaikille blogiani suositelleille ja kiitos, kun jaksatte lukea!