Mulla on käynyt hyvä tuuri rannekorujen suhteen: vanhempi siskoni teki niitä jossain vaiheessa ihan hulluna. Edullista? Edullisempaa kuin kaupassa, toki. Siskoni on houkutellut myös mua tekemään koruja - mikä ettei. Mulla vaan meinaa palaa pinna omiin tekeleisiin. Jotkut merkit myy noita vaijerirannekoruja, joita kuvassa näkyy pari kappaletta - sisko totesi, että aika monissa kuapan versioissa käytetään melko halpoja helmiä ja materiaaleja. Luonnollisesti kaupan korun hinta nousisi hyvistä helmistä, oon oppinut, että helmet ja korukivet ei ole ihan ilmaisia! Tuohon vaijeriin on tosi miellyttävää tehdä korua ja itse pidän niitä käytössä mukavina. Ne myös kestävät iät ajat. Toi koru, jossa on iso turkoosi, on pikkusiskon mulle antama ehkä muutama vuosi sitten? Ei oo menny miksikään, vaikka se on reissannut ympäri maailmaa.
Meidän eka tuunauspaja meni hyvin pitältki lahjojen jaoksi ja syömiseksi, oli niin paljon asiaa ja touhua. Seuraavassa tuunauspajassa voisin aloittaa villin rannekorun teon... Olisi mahtavaa tehdä sellainen kunnon leveä vaijerirannekoru. Mä näen silmissäni pinkkiä ja keltaista, jotain ihan kesäistä ja vähän hippimäistä:)
Mun suosikkikorujuttu on edelleen kunnon ranneröykkiö, ollut jo vuosia. Nämä vaijerirannekorut nosti rannekorurakkauden uudelle tasolle! Mä en ole löytänyt itsestäni vielä minimalistia tämän asian suhteen:)