Pojan huoneessa ei olen sen jälkeen tapahtunut oikein mitään, kun viime syksynä saatiin se vihdoin valmiiksi. En ole saanut hankittua sinne sitä lipastoakaan, mutta tulin sen suhteen toisiin aatoksiin, kun vauva ilmoitti tulostaan. Tämänhetkinen kotimme on vaan väliaikainen, sillä emme kummatkaan ole rivitaloihmisiä. Mutta, kun teimme muuttoa kotikonnuille, ei löydetty meille sopivaa kotia ( tonttia saatika valmista taloa ) päätimme tyytytä väliaikaisratkaisuun - ja hyvä niin. Vaikka rivitaloasumisessa on aina puolensa, ollaan silti tykätty tässä asua ja naapuritkin ovat oikeesti sieltä mukavemmasta päästä.
Nyt meillä on etsinnän alla se meidän unelmien koti, mutta ei haluta pitää sen kanssa mitään kiirettä. Sitten kun se oikea osuu kohdalle, sen kyllä tietää. Voi hyvin olla, että asutaan tässä kodissa vielä vuosi jos toinenkin tai enää vaan puolivuotta. Siksi, en viitsi investoida sen kummemmin enää pojan huoneeseen ( ainakaan suuria juttuja varten ) sillä sitä kun ei koskaan tiedä minkälainen se tulevaisuuden koti sitten on. Ja mistä sitä tietää, jos vaikka asutaankin tässä niin kauan, että lapset nukkuvat jo kerrossängyssä? Kiire meillä ei ainakaan tällä hetkellä pois ole, kyllä kolmio on ihan hyvänkokoinen nelihenkiselle perheelle.
Ja niin sain päähäni ajatuksen ja vaihdoin pojan huoneen järjestystä. Tämmöisenä ikuisena unelmoitsijana, haikeilen koko ajan kotiin kaikenlaista uutta ja jo pelkällä järjestyksen muuttamisella sai aikaan piristävän ilmeen. Vaihtelu tosiaan virkistää! Aikaisemman järjestyksen huoneesta voitte käydä katsomassa täältä.
Kumpi on parempi?
Huoneessa vaihtoivat paikkaa siis sänky, valkoinen pöytä ja naulakko. Tauluja en lähtenyt siirtelemään, eikä niitä oikein edes voi siirtää. Aluksihan pojan huone on vaan lähinnä huone, missä poika kävi nukkumassa, mutta nyt pojan ollessa jo vanhempi, ollaan alettu enemmän leikkiä myös yläkerrassa. Joitain leluja olen siirtänyt alakerrasta ylös, että mielenkiinto leluihin pysyisi - ja joskus laitan leluja jopa kaappiin ja otan sieltä jonkun ajan päästä uudestaan esille.
Ja kuten näette, lelukaarta en ole vieläkään saanut varastoon, mutta nyt ei edes tarvitse, sillä poika tykkää välillä jopa leikkiä sillä ja kohta puoliin sitä jo tarvitaankin vauvaa varten. Olkoot sitten siinä sen aikaa! Jotain säilytyslaatikoita ajattelin pöydän päälle, mihin voisi laittaa vaikka piirustusvälineitä tai jotain muuta pientä sälää, sitten kun on niiden aika - ei ihan vielä.
Tämä on se isosiskoni tekemä matto, jonka poika sai häneltä joululahjaksi. Niin ihana, tykkään siitä vaikka kuinka paljon, kiitos ihana sisko! Nyt mun tekee mieli hankkia huoneeseen myös uudet verhot ja paria olenkin jo kattellut. Teen verhovaihtoehdoista vaikka postauksen, sillä löysin pari todella kivaa vaihtoehtoa.
Ajattelin kesällä maalata tuolin vielä kertaalleen keltaiseksi, jospa saisin siitä nyt hieman paremman. Maalia on vielä sen verran jäljellä, että mieli tekisi maalata yhtä sun toista keltaiseksi, vaikka syöttötuoli - hiukanko se olisi hieno?
Keinuhevosen poika sai pappaltani syntymäpäivälahjaksi ja sillä on tuhottomasti tunnearvoa. Pappa on tehnyt jokaiselle lapsenlapsenlapselleen keinuhevoset ja nyt poikakin sai omansa. Aluksi poika ei uskaltanut edes koskea hevoseen ja hieman kartteli sitä. Nyt heti herättyään unilta, poika ensimmäisenä osoittaa sängystä hevosta ja sanoo: " Eppa! "Hevosella ollaan myös ratsastettu ja laulettu Ihahhaa.
Joululahjaksi saatu tiikerintalja hakee vielä paikkaansa, sillä en tiedä minne sen laittaisin. Nyt se vaan lähinnä on välillä lattialla ja pojan mielestä sitä on ihana halailla. Kieltämättä talja on kyllä aika pehmeä - ja suloinenkin.
Pssst. Pahoittelut, kun jotkut kuvista ovat rakeisia ja sumeita, mutta täällä on niin synkkää, että on suoranainen ihme, että sain kuvista näinkin hyviä. Aurinko hoi, paistaisit edes joskus!
Sunnuntaita sinne!