Ensimmäinen harjoitteluviikko Helsingissä takana, ja tunnelmat ovat positiiviset. En ole edes sählännyt sillä lailla "juntti-tyyliin" kovin paljoa. Ensimmäisenä päivänä tosin unohdin leimata lähiskän lippuni, ja totta kai kaikkien liput tarkastettiin. Koiranpentuilmeellä ja hyvällä käytöksellä pärjää yllättävän hyvin (ja edullisesti, en siis menettänyt mitään muuta kuin kunniani.) Ihmisetkin ovat olleet pääosin puheliaita ja ystävällisiä. Savossahan kaikki normaali ihmisten välinen kommunikaatio hoituu ärähdyksillä ja "suattaapi olla, suattaapi olla olemattakin"-tyylisillä lausahduksilla.
Täällä töissä olen tehnyt kaikenlaista aika lailla viikon jokaisena päivänä. Oikeastaan olen pudonnut kokonaan kärryiltä, mikä viikonpäivää eletään, mutta eihän se ole niin tärkeää. Työajat myös vaihtelevat paljon, mikä sopii järjestelemättömään elämäntyyliini täydellisesti. Olen apuohjaillut kursseilla ja tehnyt omia korumalleja itse, sekä muita korumuotoilijan normityötehtäviä, kuten seinien maalausta, ikkunoiden pesua, puukeppien sahailua ja mainoslakanoiden silittelyä. Kävimme myös eilen läpi hieman kirjanpitoon ja talouteen liittyviä asioita, ja se ei ollut niin vaikeaa kuin kuvittelin. Itse asiassa (niin sairaalta kuin se kuulostaakin) pidin siitä. Ainakin pikkuisen. Haaveenani olisi joskus toimia yksityisyrittäjänä, joten nämä jutut olisikin tärkeää oppia.
Laitan tähän vielä muutaman kuvan mitä olen viikon aikana puuhaillut:
Korvikset, joissa aitoja makeanveden helmiä sekä hopeoitua kuparilankaa. Taivuttelin pihdeillä loppuun tuollaiset kiemurat, jotka hakkasin vasaralla hieman littanaksi. Tykkään näistä paljon. Nämä muistuttavat minua siitä merestä, jossa nykyisen kämppäni kylpyammeessa(!) lojuessani kuvittelen olevani.
Korviksiin sopiva käsikoru. Kaikkien kiinnityssysteemien sekä lenkkien teko onnistuu jo huomattavasti paremmin kuin viime postauksen aikaan.
Minun oli myös pakko kokeilla, kestävätkö helmet sahailua ja hiomista. Kyllähän ne kestivät. Huokoisuudestaan huolimatta aidot helmet kestävät yllättävän raakaa käsittelyä (mikä on ainoastaan hyvä, koska saatan joskus sortua pikkuiseen kovakouraisuuteen.)
Tällaiset vähän perinteisemmän malliset helmikorvikset. Violetti puolijalokivi on muuten ametisti, jonka kerrotaan suojaavan humaltumiselta. Joten jos jossain vaaditaan ehdotonta selväpäisyyttä, nämä saattavat auttaa.
Hei, jos olet kiinnostunut itse tekemään samantyyppisiä omia korujasi, niin täältä löytyy lisätietoa Designhuoneen tarjonnasta: http://www.designhuone.net/
Tai tule käymään paikanpäällä kyselemässä! Tai vaikka vaan moikkaamassa minua. Nämä jutut oppii nopeasti, joten ei kannata turhia ujostella.
Jotkut kollegani ehkä tuomitsisivat tällaisen pikku puuhailuksi, mutta minä en ole mikään valmistusmenetelmäuskovainen. Se ilo ja hyvä mieli jonka omilla käsillä tekemisestä täällä saa, on aitoa. Vuoren huipulle on monia teitä, mutta näkymä on silti aina sama.
-Essi
P.S. Nykyisessä kämpässäni on myös kylpyammeen lisäksi astianpesukone, joka on tällaiselle tiskivihaajalle kuin lahja suoraan taivaasta. Oikeasti, nauttiiko kukaan tosissaan tiskaamisesta? Jos nautit, ota allekirjoittaneeseen yhteyttä.