Hihhei! Minä leivoin äsken piiraan, jota en ole koskaan ennen kokeillut. Fetapinaattipiiraan, jossa ei ole lainkaan taikinapohjaa.
Minulla ei ole mitenkään villi tai ajatusrikas lauantai meneillään, joten jaan vain tämän ohjeen ja annan hiljaa hiipivän ruokahalun ja piiraanhimon täyttää ajatuksenne. Ruoka on aina ilahduttava asia.
Ohje on lainattu Colour me! -blogista. Kirjoittaja Juulia oli oikea enkeli, kun jaksoi kääntää löytämänsä ohjeen englannista suomeksi. En yleensäkään harrasta vaikeaa ruoanlaittoa, joten tämä sopii minun osaamis/viitsimisrepertuaariini täydellisesti.
Fetapinaattipiiras
Ainekset:
2 munaa
4 munanvalkuaista
1 dl maitoa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
300 g pinaattia (ei ole väliä, onko pinaatti tuoretta vai pakastettua, itse käytin Rainbown hienonnettua pakastepinaattia)
3 dl tummaa riisiä (kypsänä sitä on noin 7,5 desiä, mittasin vielä kun en ensin uskonut)
200 g fetajuustoa (sellainen pahvikuoressa myytävä fetapalikka on juuri oiken kokoinen!)
oliiviöljyä paistamiseen ja vuoan voiteluun
suolaa ja pippuria
Hola! Terkkuja kotimöhnäpaidanrotaleen syvyyksistä.
Valmistuskin on hyvin helppoa. Ensin keitä riisit ja laita ne syrjään. Sitten yhdistä omassa kulhossaan munat, valkuaiset, maito, suola ja pippuri. Mausteiden määrät ilmeisesti ovat vähän sellaiset luovat, mutta teelusikallinen molempia on varmaan vähintään ihan hyvä.
Sitten, pilko sipuli ja kuullota se pannulla. Heitä pannulle myös valkosipuli - valkosipulipuristimen kautta. Lisää pinaatti. Ei haittaa, vaikka pakastepinaatti olisi jäistä, se sulaa yllättävän nopeasti pannulla. Paistele seosta noin viisi minuuttia. Muista, että tuore pinaatti pitäisi ensin ryöpätä. Minä en totta puhuen tiedä, miten se edes tapahtuisi.
Pakastepinaatti rules.
Sen jälkeen sekoitetaan kaikki valmiit ainekset kulhossa sekaisin ja lisätään joukkoon vielä murusteltu feta. Sitten - jos olette epävarmoja tai neuroottisia - tarkistatte listasta, että kaikki ainekset ovat varmasti kulhossa, jonka jälkeen seoksen voi hyvillä mielin kaataa voideltuun vuokaan.
Paista piirasta uunissa 220 asteessa noin 20-25 minuuttia. Omaa piirastani paiston varmasti vähän yli puoli tuntia, koska muinaisjäänneuunini tuo kokkaamiseen aina omat haasteensa.
Mutta, kun piirakka on ruskea, se on valmis.
Onhan se kyllä kaunis. Olen kovin ylpeä!
En ole vielä tosin maistanut tekelettäni. Oli pakko kirjoittaa tämä postaus ensin, sillä minulla on sellainen tunne, että kun istahdan tuon piiraan seurana sohvalle, en tule siitä tänään enää nousemaan.
Oodi ruualle ja rennolle lauantaille! Ja sille, että piirakka on varmasti Kippari Kallen hyväksymä tuote.
Oletteko te kokeilleet viime aikoina jotain uutta keittiössä? Haeskelen tässä lähinnä ruokalajeja.. röhröh.
Mukavaa iltaa ihmiset!
- Jenni H.
Ps. Tungen tämän päivän ihmetykseni vielä loppuun, eihän tämä aiheeseen edes liity.. Mutta bongasin yhden edellisen postaukseni ja Pokemon -mukini Lilyn etusivulta. Miksi? En ymmärrä. Olenko nousussa? Vai onko mukini vain niin törkyupea? Kelpuutan iloisena molemmat.
