Sydämentykytystä! Takykardiaa! Kammiovärinää!
Teimme tänään Facebook-sivun kirjaprojektillemme. Se oli ihanaa ja kamalaa. Vuorotellen teki mieli painaa F5-nappulaa ja laskea tykkääjiä (niitä on nyt kirjoitushetkellä 13, sis. äidit ja isit), vuorotellen poistaa koko roska.
Olemme höpöttäneet Hippuloista aiemmin vain harvoille ystävillemme. Tutuille ja tuntemattomille olemme voineet sivulauseessa mainita, että kirjoitamme parhaillaan lastenkirjaa. Sillä lailla kasuaalisti ja kepeästi. Juu, ei ole vielä mitään kustantajaa. Jooppelis, ihan omaksi iloksi vaan tässä.
Mutta on ihan eri asia tehdä jotain lastenkirjaa kuin tehdä Hippuloita.
Hippuloita tarjoillaan toistaiseksi vain pieninä palasina, sarjakuvastrippien muodossa, mutta oikeasti niiden taustalla on kokonainen maailma monine tarinoineen ja yksityiskohtineen. Sitä maailmaa olemme yhdessä rakentaneet jo yli puoli vuotta. Ne ovat me, ja toisaalta eivät kuitenkaan.
Sadat elämämme ihmiset altistuivat tänään yksinkertaisille tärkeyksillemme. Hippulat ovat nyt osa uutisvirtaa. Ne vinkuvat hiljaa siellä kissavideoiden ja kohuotsikoiden joukossa.
Seuraavaksi menemme hengittämään paperipussiin ---->