Vihdoin sain kerättyä riittävästi viitseliäisyyttä leipoakseni näitä pitkään himoitsemiani tahmeita, rapeita herkkuja. Ja voi pojat kaikki vaiva oli sen arvoista! Yllätyin itseasiassa siitä, kuinka vähän leipomisessa oli vaivaa.
Raaka-aineiden ohjeena käytin Koko Suomi leipoo- ohjelman ohjetta, lähinnä siksi, koska ohjelmassa kotileipurit onnistuivat loihtimaan kelvollisia leivoksia melko hyvällä onnistumisprosentilla. Kirjoitettu työohje oli kuitenkin mielestäni hieman ympäripyöreä, joten googlasin muutamia vinkkejä myös muilta leivontasivuilta ja blogeista. Täytteen ohje on omasta päästäni, muunnelma erään erittäin herkullisen lakukakun täytteestä.
Nopean selauksen perusteella macaronsien valmistukseen tuntuu liittyvän paljon näppituntumaa, uskomuksia ja niksejä, jokaisella leipurilla omansa. En tiedä oliko tekemilläni taioilla vaikutusta lopputukseen, mutta tässä minun ensimmäisen macaron-kokeiluni niksit, tulos oli leivosten rakenteen puolesta (ja ehkä osittain aloittelijan tuurin ansioista) oikein hyvä.
22 isohkoa macaron-leivosta:
Macarons:125g mantelijauhoa225g tomusokeria Marenki:25g sokeria100g valkuainen (n. 3 kpl) Täyte:1,25 dl kuohukermaa1/2 pussia hopeatoffee- nameja Lisäksi:Pasta- tai jauheväriä2 pursotinpussia
Edellisenä päivänä
1. Erottele valkuaiset "vanhenemaan" jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Vanhat valkuaiset tuottavat joidenkin lähteiden mukaan paremman lopputuloksen. Hurjimmat voivat jättää valkuaiset myös pöydälle yön yli.
2. Sulata kerma ja hopeatoffee kattilassa jahämmennä tasaiseksi. Laita jääkappiin jäähtymään.
Leipomispäivänä:
3. Siivilöi, siivilöi, siivilöi. Siivilöin mantelijauhot kaksi kertaa ja tomusokerin kerran. Perusmarketista ei löytynyt tarpeeksi hienojakoista mantelijauhoa, ja on tärkeää ettei joukkoon jää isoja kökkäreitä. Yhdistä mantelijauho ja tomusokeri.
4. Vatkaa (kylmät) valkuaiset ja tavallinen sokeri kiinteäksi vaahdoksi niin, ettei vaahto tipu kulhosta vaikka laittaisit sen ylösalaisin. (Hassun feissin muotoilu vaahdon pinnalle vapaaehtoista.)
5. Värjää valkuaisvaahto haluamallasi värillä. Käytä pasta- tai jauheväriä. Nestemäinen elintarvikeväri saattaa lätsäyttää taikinan rakenteen, sitä ei suositeltu missään löytämissäni ohjeissa. Itse käytin puolet mustasta pastaväri purtilosta, joka ilmeisesti oli liiän vähän, kun takoituksena oli saada mustia macaroneja. Ensikerran käytän jauhemaista väriä, se on helpompi sekoittaa tasaisesti valkuaisvaahtoon.
6. Nyt seuraa ratkaiseva ja monessa ohjeessa hämmentävästi selitetty vaihe. Sekoita manteli-sokeriseos valkuaisvaahtoon, "sekoita riittävästi, muttei liikaa". Ööh?
Oikea sekoittamisen määrä on ilmeisesti kiinni fiiliksestä ja näppituntumasta. Käytin taktiikkaa, jossa koko jauhomäärä laitettiin kerralla valkuaisvaahdon päälle ja hämmensin muovisella nuolijalla hellävaraisesti käännellen, kunnes massa oli tasaista, mutta siinä oli edelleen tallella suurehkoja ilmakuplia.
7. Seuraavaa vaihetta helpottaa suuresti, jos sinulta löytyy pursotinpussi (mielellään kertakäyttöinen, jottei esim. kerman pursottamisen jäljitä pintaan jäänyt rasva pilaa taikinaa). Laita taikina pussiin ja pursottele leivinpaperille pyöreitä länttejä. Tiedät että taikina on sopivaa, kun läntti ei leviä ja pintaan ei jää nipukkaa. Anna länttien levähtää ainakin 30 minuuttia ennen uuniin laittoa.
Lepäämisen ansioista macaroniin muodostuu sille tyypillenen röpelöinen kanta ja samalla mahdollinen pursotuksesta tullut nipukka laskeutuu. Toinen pellillinen ehti levätä n. 45 min. Ja niistä tuli mielestä hieman täydellisempiä kuin ensimmäisestä pellillisestä.
8. Paista macaroneja 140 asteessa n. 14-15 minuuttia. (Luki ohjeessa, mutta paistoajat ja uunit vaihtelevat usein niin paljon, että en uskaltanut luottaa vain siihen.) Katsoin parhaaksi istua uuninluukun edessä ja seurata tilannetta. Macaronit ovat valmiita, kun röpelöinen jalka alkaa olla rapea, kuori on kiinteä, mutta sisus on vielä pehmeän tahmea. Varmistin asian kurkkaamalla yhden kannen sisään ja kokeilin.
9. Vatkaa lakukerma sillä aikaa kun macaronit jäähtyvät. Älä yritä irrottaa tai tayttää kuumia leivoksia. Malttia, malttia! Laita täyte pursotinpussiin (rakastan näitä leipurin pieniä suuria kertakäyttöisiä apulaisia ja käytän niitä aina kun mahdollista nopeuttamaan työskentelyä), ja trööt trööt, täytettä kannelle ja toinen päälle.
Macaronit ovat kuulemma parhaillaan vasta seuraavana päivänä (ja säilyvät jääkaapissa hyvän tovin, siis jos säilyvät herkkusuiden ahneilta sormilta), mutta kyllä nämä aika hyviä olivat heti täyttämisen jälkeenkin päiväkahvin kanssa herkuteltuina.