Tyttäremme sai nimen jo talvella, mutta nimiäisiä juhlittiin vasta kesäkuussa. Aurinko paistoi ja hauskaa oli. Juhlanäyttämönä oli alkukesän kukkaloiston ja vehreyden kaunistama paikallinen siirtolapuutarha.
Kakkua lukuunottamatta teimme tarjottavat itse. Kakun täytteenä oli sitruunalla maustettua vaniljamoussea ja mustikoita. Kaksikerroksinen kakku oli koristeltu kukilla, helminauhoilla ja tytön nimellä. Kruununa kakun päällä nukkui vauva reessä. Tarjosimme myös saaristolaisleipää kasvis- ja kalatäytteillä, kasvis- ja lihatäytteisiä suolaisia piirakoita, mustikkamuffineja, keksejä ja tiikerikakkua.
Ohjelmaan kuului tietysti puhe ja sen päätteeksi malja vauvalle. Vauvan isä piti kauniin puheen, joka sai ainakin minut pyyhkimään silmäkulmia. Puheen lisäksi viralliseen ohjelmaan kuului musiikkiesitys ja kummitodistusten allekirjoittaminen. Pidimme juhlat alkoholittomina, vaikka yksi vieraista väittikin "viinan" nousevan päähän hujakalla. Laseissa on spritsereitä eli spriteä ja alkoholitonta valkoviiniä sitruunaviipaleilla höystettynä.
Juhlien teemavärinä oli vaalea violetti. Hyvin löyhästi tosin. Hain koristeluja varten tukun teemaan sopivia neilikoita edellisenä iltana. Juhlien jälkeen kuljetin kukat kotiin ja iskin ne kaikki yhteen suureen maljaan kellumaan. Nimiäisten näyttämönä oli siirtolapuutarhan päärakennus. Saimme sieltä kaikki astiat ja pöytäliinat, joiden pesettämisestä kehkeytyi melkoinen farssi, sillä pesula kadotti liinoja matkan varrella. Onneksi saimme liinat lopulta takaisin tuntuvan alennuksen kera.
Vauva sai tietysti paljon lahjoja ja kukkia. Oma suosikkini oli kummitädin lahjoittama Kastehelmi-koru. Vauvan suosikki oli ystävieni tuoma pehmoinen ensikirja. Kahden kuukauden päästä koko perheen suurin suosikki on aivan varmasti kummisedän ja mieheni toisen parhaan ystävän lahjoittama hyppykiikku. Juhlissamme oli esillä myös vauvakirja, jota olen täyttänyt ahkerasti sekä vieraskirja, jonne myös kaikki tulevat juhlat ikuistetaan. Vieraamme eivät vain oikein osanneet täyttää kirjaa. Pyysin ihmisiä kirjoittamaan terveisiä vauvalle. Moni kirjoitti kuitenkin vain oman nimensä. Lisäksi useat ottivat sille nimelleen ihan kokonaan oman sivun, joten ensimmäisiin juhliin kului niin monta sivua, että todennäköisesti kirja ei kestä kaikkia tytön juhlia, kuten olin ajatellut. Mutta eihän mikään mene koskaan suunnitelmien mukaan :) Osa vieraista jätti kuitenkin terveisiä pikkuisen (ja äidin) luettavaksi. Suosikkejani ovat kummisedän terkut: Isi ja äiti ovat aina oikeassa, mutta jos tarvitset vanhempien myönnytystä, kysy kummisedältä. Sekä entisen työkaverini runoilut: Syö aina jälkiruoka ensin. Ja mieheni ystävän elämänohje: Pidä kypärä, jollei päässä, niin sydämessä.
Itse juhlakalu oli koko pirskeiden ajan mitä mainioimmalla tuulella. Vieraiden saapuessa hän veteli sikeitä, mutta häräsi kuitenkin kuuntelemaan puhetta. Juhlien edetessä vauva kiersi ahkerasti sylistä syliin. Lopuksi otettiin vielä valokuvia neidistä eri vieraiden sylissä. Tässä tyttö poseeraa toisen mumminsa sylissä. Tytön vaatteet hankin vartavasten juhlia ajatellen. Koska en halunnut perinteisiä ristiäisiä, en myöskään halunnut perinteistä kaapua. Hankin vaatteet sodankyläläisestä lastenvaateliikkeestä entisestä työpaikasta saamallani lahjakortilla. Hattu on jo mennyt pieneksi, mutta mekko, takki ja pöksyt mahtuvat vielä. Villatakki on kovassa käytössä, mutta mekko ollut päällä vain kahdesti. Aion säästää nimiäisvaatteet, vaikka suurimman osan vauvanvaatteista lahjoitankin jatkokäyttöön. Ehkä teen nimiäispuvusta taulun muistoksi.
Juhlien järjestäminen aiheutti minulle jokusenkin harmaan hiuksen, itkua ja hampaiden kiristystä, mutta kyllä kannatti. En olisi antanut itselleni anteeksi, jos olisin jättänyt juhlat järjestämättä silkkaa laiskuuttani. Olen myös tyytyväinen, että päätimme järjestää juhlat vasta etelässä. Uskon, että paikalla olleista ehkä 10 prosenttia olisi vaivautunut tulemaan luoksemme Sodankylään. Kuten sanottu, tuhat kilometriä pohjoisesta etelään on yksi poronkusema. Toiseen suuntaan matka tuntuu olevan ylivoimainen.