Tällä viikolla olen seurannut surullisena facebookin news feedillä Palonin (www.paloni.fi) statuspäivityksiä. Suomalaisten suunnittelijoiden teoksia (vaatteita, koruja jne) myyvä myymällä joutuu valitettavasti sulkemaan ovensa 25.2.2014 ja konkurssi uhkaa, mikäli viimeisen kuukauden myynti ei ylitä 24 000e. Itsekin olen muutamaan otteeseen poikennut kyseisessä liikkeessä ja täytyy mennä viikonloppuna katsomaan tulisiko tehtyä kotimaisia löytöjä. Aikanaan juuri Palonin ikkunasta huomasin Molla Millsin virkatut korit, joista sain sitten sytykkeen kokeilla myös itse trikookuteilla virkkaamista, ja sen jälkeen se onkin ollut menoa. Laskin että syksyn aikana on tullut virkattua yhdeksän koria ja kaksi mattoa.
Aina ennen pidin itseäni paljon enemmän neulojana kuin virkkaajana, mutta yllätykseni olen huomannut että yhä useammin suunnittelen virkkaavani kuin neulovani jotain. Ehkä nämäkin jutut niin kuin monet muutkin menevät kausissa. Nykyään tykkään myös haastaa itseäni uusien ohjeiden avulla, saman tekeminen kerta toisensa jälkeen tuntuu hieman tylsältä, minusta tuskin olisikaan tekemään sataa isoäidin neliötä peittoa varten. Ei käsitöiden tekeminen aina ole niin herkkua ja joskus kun työ rupeaa maistumaan liian puulta kannattaa se vaan jättää sivuun ja siirtyä seuraavan projektiin. Kunpa näin voisi välillä tehdä myös työelämässä... Mielestäni käsillä tekemisen tulisi olla mukavaa ja rentouttavaa, ja sitähän se parhaimmillaan on, kunhan löytää sen oman juttunsa. Itselläni on viimeiset kolme vuotta ollut keskeneräisenä neulalla solmittava ryijy, kyseinen tekniikka ei sitten lopulta tuntunutkaan omalta jutulta ja se sai jäädä. Ehkä siihen hommaan kadonnut motivaatio löytyy vielä joskus?!