Blogikirjoitus toteutettu yhteistyössä rautakauppa taloon.com:in kanssa.
Tuntuu totaalisen hullulta miettiä asioita, kuten mansikkamaan rakentamista keskellä tammikuun pahimpia pakkasia. Mutta koska aika menee ihan käsittämätöntä vauhtia, kannattaa ehkä kuitenkin luoda muutama ajatus kevään hommille. Ettei käy kuten yleensä, yhtäkkiä huomaa että onkin jo elokuu ja juna vähän niinku meni jo. No paitsi että voi sen mansikkamaan silloinkin rakentaa, eikä siitä edes ekana kesänä tule mitään kunnollista satoa.
Oma mansikkamaa on tosi helppo tapa toteuttaa nyt niin trendikästä kaupunkiviljelyä. Mansikkalaatikko mahtuu rivarin pihaan tai vaikka kerrostalon takapihalle (ei ehkä ole akuuttia vaaraa räkättirastaista, mutta mitenkäs naapurit?), melkein minne vain. Ja on helppohoitoinen. Samalla laatikkoperiaatteella pystyy kasvattamaan melkein mitä vaan, salaatista yrtteihin ja kukkiin. Mutta mansikkamaalle kannattaa pyhittää oma laatikko. Mansikka nimittäin leviää kuin perkele ja tarvitsee siksi ne rumat mustat muovit.
Laatikko on helpointa rakentaa lämpökäsitellystä puusta. Se kestää aikaa, mutta siitä ei irtoa mitään haitallisia kemikaaleja kuten painekyllästetystä puusta. Tavallinen raakalauta taas lahoaa aika nopsaan. Laiska valitsee kestävän materiaalin. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin kerrata samoja hommia uudelleen ihan vaan siksi, että tuli pihisteltyä materiaaleissa. Sitten hanskat pois naulasta ja hommiin.
Kakkumansikat saa ihan hyvin kymmenellä rehulla. Laatikon koko voi silloin olla suunnilleen metri kertaa kaksi. Nakutellaan siis kahden laudan korkuinen (20 cm) kehikko, jonka nurkkiin tulee 30 cm korkeat tukitolpat. Tolppien päät teroitetaan jotta laatikko pysyy maassa. Laatikon pohjaan naulataan verkko myyränpirulaisia varten. Nurmikkoa kaivetaan ylös laatikon kokoiselta alueelta ja tilalle laitetaan hiekkaa. Hiekka toimii hyvin salaojituksena ja se on helpompi saada suoraan kuin multa. Pedantti varmistaa homman vielä vatupassilla. Vaikka periaatteessa mitä harmia siitäkään nyt on, jos mansikat kasvaa vähän vinossa?
Laatikko nostetaan tulevalle paikalleen hiekan päälle ja sen pohjalle laitetaan suodatinkangas. Investointi on ihan hemmetin kannattava, se vähentää mansikkamaalle puskievien rikkaruohojen määrää radikaalisti. Sama homma kuin puumateriaalin valinnassa, että kunnon kamppeilla säästää myöhemmin aikaa ja vaivaa. Tai en tiedä, ehkä joku tykkää kitkemisestä? Lopuksi laatikko täytetään mullalla.
Multasäkkien määrä on muuten sellainen juttu, minkä ihminen arvioi aina alakanttiin. Ihan sama mitä keksii rakentaa, multaa uppoaa aina ihan käsittämätön määrä. Tähän mansikkamaahan menee arviolta 6-7 kpl 50 litran säkkiä, ellen nyt aivan väärin muista. Eikä muuten missään nimessä kannata mennä kaivamaan multaa naapurin pellolta. Tällaisen säkkimullan rakenne on ihan erilainen, se on valmiiksi lannoitettu ja mikä tärkeintä, siinä ei ole rikkaruohon siemeniä. Sama homma taas, että ehkä joku tykkää kitkemisestä...
On muuten tosi hauskaa rehkiä pihahommissa, kun terassilla otetaan aurinkoa. Näillä oloneuvoksilla ei ole oikeastaan muuta hommaa kuin syödä ja ottaa aurinkoa. Ja tietty reklamoida siinä vaiheessa, kun palvelusväki on jossain ihan väärässä paikassa ja heillä olisi toteuttamattomia toiveita.
Lopuksi laatikko kastellaan ja taimet istutetaan. Mansikka leviää kuin voikukka, eli kannattaa laittaa suojamuovit saman tien. Minähän en niin tehnyt ja lopputuloksena oli massiivinen ihan kaikkialle laatikkoon levinneiden taimien repimisoperaatio. Toisekseen muovikangas pitää mansikatkin siisteinä, eikä niitä tarvitse pestä ennen syömistä. Ekana kesänä satoa ei juuri tule, mutta toisena kesänä pääsee mansikkakakun makuun. Onhan se nyt ihan eri homma syödä mansikoita omasta pihasta, kuin ostaa niitä marketin kylmähyllystä.
Usein rasittavin osa kaikenlaista nikkarointia on reissu rautakauppaan. Aikansa odoteltuaan saa ynseää "palvelua" tai sitten vaan epämääräisiä viittauksia sinne päin, mistä tuotteiden pitäisi ehkä löytyä. Kun roina on kasassa, se raahataan kassalle ja pakataan autoon. Yleensä auton lisäksi myös peräkärryyn. Jos siis moinen yhdistelmä on saatu peruutettua pihasta ja parkkeerattua rautakaupan eteen. Eikä kaikilla ole farmariautoa tai vetokoukkua tai peräkärryä.
Taidan kokeilla itsekin joku kerta tällaista nettirautakauppaa. Toimitusmaksu on oikeastaan pieni paha siitä ilosta, että tavarat vaan ilmestyvät omaan pihaan. Esimerkiksi ajatus multalavan tilaamisesta tuntuu erityisen houkuttelevalta.
Psst. Jos yhtään tuntuu siltä, niin kirjoitusta voi käydä äänestämässä kilpailussa!
Blogikirjoitus toteutettu yhteistyössä rautakauppa taloon.com:in kanssa.