Kirjasto on aivan aarreaitta. Sieltä voi lähteä tyhjin käsin vain jos on unohtanut kirjastokorttinsa kotiin. (Tai jos on sakkosaldo täynnä eikä kykene maksamaan sitä pois - laskeskelin varovasti että meikkiksellä upposi hyvinkin yli sata euroa sakkoihin eri kirjastoihin viime vuonna. Toki niistä vino pino oli opiskeluun liittyvää materiaalia, osa seutuvarauksia yms. muttei se ole mikään selitys...) Tällä kertaa raahasin kotiin pari käsityökirjaa, jotka syyhyttävät luomusyritelmiin.
Claire Montgomerien Vintage Knitting on visuaalisesti herkullinen kirja. Se sisältää ohjeita eri vuosikymmenten henkeen 20-luvusta 80-lukuun (ajatella että kasari on jo vintagea...) Asusteita, neuletakkeja, mekkoa, neulepuseroa ja jopa stocking-sukkaan ohje. Suurin osa malleista sopii sipposelle ihmiselle, esimerkiksi tuo kannen jakku näyttäisi aivan karsealta tällaisen itäsaksalaisen kuulantyöntäjän ruumiinrakenteella. Koot loppuvat L:een ja kehtaan epäillä etten saisi kannujani tai mahaani mahtumaan sen koon mekkoon: mallien neulokset eivät ole joustavimmasta päästä. Mutta pullukkana voin tyytyä samaan mihin ostoksilla yleensä: asusteisiin.
Tämä 20-luvun tyylinen hattu on juurikin sopiva projekti. Ei tarvinnut hankkia lankaa, eikä varsinaisesti puikkojakaan (nääh, hankin silti) ja näin pieneen duuniin en ehkä ehtisi kyllästyä/suuttua ja saisin sen valmiiksi ennen ensi talvea. Tai niinhän mä luulin. Kuvassa näkyy kolmas tai neljäs aloitus. Näin se aina menee vaikka kuinka tekisin mallitilkun ja se täsmäisi niin aina jumankekka tulee jotain, minkä vuoksi joudun purkamaan koko jutun ellen siedä jotain rumaa virhettä näkyvällä paikalla tai väärää lanka-puikkosuhdetta. Ainoa mikä on mennyt kerralla oikein on bambulankainen tiskirätti ja sekin *tana aina oikein -neuletta. Ei hitto mulla verenpaine nousee kun vaan ajattelenkin...Niin mut siis periksi ei anneta. Olen päättänyt tehdä mitä haluan ja jos se tarkoittaa sitä että opettelen tulkitsemaan ohjeita englanniksi ja puran työn kolme kertaa niin olkoon sitten niin. Jokin (masokistinen?) puoli nauttii salaa tällaisten v-mäisten juttujen avaamisesta. Vähän kuin murtaisi koodin, keksisi suhteellisuusteorian tai mäkilähtöavustimen. No joo...
Kirjan herkuinta osastoa ovat kutakin kymmenlukua edustavat mind boardit, kuten tästä todella laadukkaasta kuvasta näkyy. Kirjan kuvitus on kuitenkin laadukas. Ihan aloittelijalle en suosittele, sillä ohjeissa käytetään silmukoita joista en ole koskaan kuullutkaan. Vai siis tietääkö kaikki muut sunnuntaineulojat mikä on wrap stitch? Kirja ei myöskään sisällä mitään tutoriaalia joihin olen tottunut noissa for dummies-tyyppisissä opuksissa.
Kenelle suosittelen? Kevytrakenteiselle, pitkäpinnaiselle, nostalgiahenkiselle, naisellisista vaatteista pitävälle mimmille. Miehille kirjassa ei ole yhtikäs mitään. (Paitsi ehkä silmänruokaa. Mutta saa kyllä olla aika epätoivoinen että selailee neulekirjaa sillä silmällä...) Niin ja se wrap stitch: Mitä ihmettä me teimme ennen YouTuubia?